Kymmeniä henkilöhaastatteluja vuodessa tekevä Minna Juti: “Luottamus haastattelutilanteessa ei tarkoita, että vastaukset olisivat aina totta”

Henkilöhaastattelu on naistenlehdille tyypillinen juttutyyppi, jonka tavoitteena on kertoa, millainen joku ihminen on, mitkä ovat hänen arvonsa ja miten hänestä on tullut sellainen kuin hän on. Vuosikymmeniä naistenlehdissä työskennellyt toimittaja Minna Juti kirjoittaa noin 50 henkilöhaastattelua Annaan vuodessa. Kahdeksan niistä on tänä vuonna kansijuttuja.  

Juti aloittaa henkilöhaastattelun tekemisen lähettämällä haastateltavalle haastattelupyynnön, jonka jälkeen hän pyrkii mahdollisimman pian keskusteluyhteyteen puhelimella. Hän käyttää paljon aikaa haastatteluun ja sen valmisteluun.  

Vaikka haastattelutilanteessa olisi luottamus, se ei silti tarkoita sitä, että vastaukset olisivat totta.

Hyvässä henkilöhaastattelussa haastattelijan ja haasteltavan välille syntyy luottamussuhde. Haastateltava ei kerro vaikeista asioista, ellei haastattelija herätä luottamusta.  


 Satu Taiveaho Annan haastattelussa numerossa 47.

– Silti luottamuksesta puhuminen on klisee. Vaikka haastattelutilanteessa olisi luottamus, se ei silti tarkoita sitä, että vastaukset olisivat aina aivan totta tai koko totuus. On tärkeää, että haastateltava tietää, että mikä tahansa ei mene läpi, hän sanoo. 

Luottamuksen sijaan Juti puhuu läpinäkyvyydestä, joka saadaan keskustelemalla etukäteen, mitä haastattelulla haetaan. Siinä käydään läpi, mistä haastateltava haluaa puhua ja mistä ei. Lähtötilanteen selvittäminen rentouttaa tilannetta ja haastateltava saattaa puhua enemmän ja yllättäviäkin asioita.  

Lue myös: Hanna Weselius: ”Aikakausmedioissa kuvat ovat sovittua leikkiä”

Muista faktantarkistus ja luota intuitioon  

Yleensä parin tunnin mittaisessa haastattelussa Juti voi kysyä samasta asiasta monta kertaa, niin että haastateltava joutuu selittämään sen eri tavoin. Hän ei koskaan litteroi suoraan haastattelunauhaa, vaan kuuntelee sitä kuin kuuntelisi podcastia. Usein se tapahtuu kävelyllä Itä-Helsingissä. 
 
– Kiinnitän huomiota sivulauseisiin ja yksityiskohtiin, ja usein jossain kohtaa syntyy oivallus, että tässä haastateltavan elämässä onkin kyse.  

Henkilöjuttua tehdessä on tärkeää muistaa faktantarkistus, mutta myös luottaa omaan intuitioonsa. Tästä hyvänä esimerkkinä haastattelu, jonka hän kävi tekemässä hiljattain nuoresta ja menestyneestä henkilöstä. Haastattelu meni hyvin ja haastateltava oli mukava ja avoin, mutta Jutille jäi tunne, että kaikki ei ole ihan kohdallaan. 
 
– Aloin etsiä tietoa haastateltavasta, googlasin aikoja, nimiä ja tapahtumapaikkoja. Pian selvisi, että haastateltavan lähisukulainen oli tehnyt vakavan rikoksen. 

Pohdimme toimituksessa, että kenellä tästä tapahtumasta oli vastuu ja kuka siitä oli kypsä puhumaan.

Juti pohti käännettä yhdessä päätoimittaja Emma Koivulan kanssa. Heidän mielestään tässä kohtaa ei ollut tärkeää kertoa synkkää salaisuutta, mutta he eivät halunneet julkaista juttua tekemättä haastateltavalle selväksi, että tietävät, mistä hän oli vaiennut. Asiasta kysyttiin haastateltavalta ja hän myönsi tilanteen. Haastateltava ei kuitenkaan halunnut, että asiasta puhutaan, sillä hän ei millään tavalla liittynyt rikokseen. 

Henkilöhaastattelu on aikakauslehtien ja erityisesti naistenlehtien tyypillinen juttuformaatti.

– Pohdimme toimituksessa, että kenellä rikoksesta oli vastuu ja kuka siitä oli kypsä puhumaan. Päätimme lopulta julkaista jutun ilman tätä faktaa ja tässä kohtaa se oli oikea päätös. Sen jälkeen juttu oli helppo kirjoittaa, Juti sanoo. 

Ole valpas ja mieti haastateltavan tarkoitusperiä 

Annan henkilöhaastattelut jaetaan kahteen kategoriaan: julkisuuden henkilöihin ja tavallisiin ihmisiin. Faktantarkistus on olennainen osa kaikkien juttujen rakentumista. Julkisuuden henkilöiden kohdalla se on etukäteen helpompaa, sillä heistä löytyy jo valmiiksi hyvin tietoa. 

–Siinä kohtaa, kun tuntematon ihminen tarjoaa itsestään juttua, pitää olla valpas ja miettiä, mitkä ovat motivaatiot jutun takana, Juti sanoo. 

Pitää muistaa, että lehtijuttu ei saa vahingoittaa ketään ulkopuolista. Jos asiat ovat hankalia tai epäselviä, haastateltavaa ei saa päästää kertomaan muista kuin omista asioistaan.

Kaikkea, mitä haastateltava sanoo, ei ole mahdollista painaa lehden sivuille. Haastattelutilanteessa saattaa olla liikaa tunteita mukana tai tarinaan liittyy ulkopuolisia henkilöitä. Joskus on käynyt niin, että jutussa olevia tietoja tai kuvia, tai koko juttua ei olekaan lopulta voitu julkaista.  
 
– Joskus vasta haastattelutilanteessa tai sen jälkeen on käynyt ilmi, että esimerkiksi lasten jututtamiseen tai alaikäisten lasten kuvien julkaisemiseen ei olekaan molempien vanhempien lupaa. Avioeron jälkeen kumpikaan vanhemmista ei voi myöskään haastattelussa kertoa lapsista mitään, mikä on toisen vanhemman mielestä arkaluontoista.

Naistenlehtien lisäksi myös asiakaslehdet julkaisevat henkilöhaastatteluja kiinnostavista ihmisistä. Teemu Laajasalo Yhteishyvässä 6/2022.

Annassa on joskus pyydetty kirjallinen lupa jutun julkaisuun siinä mainitulta ihmiseltä tai hankittu erillinen lupa lasten kuvien käyttämiseen. Joskus jutun tueksi on pyydetty oikeudesta asiakirjoja, jotta asioiden todenperäisyys voidaan varmistaa.  

– Pitää muistaa, että lehtijuttu ei saa vahingoittaa ketään ulkopuolista. Jos asiat ovat hankalia tai epäselviä, haastateltavaa ei saa päästää kertomaan muista kuin omista asioistaan. Jutusta ei saa tunnistaa ketään muuta, Juti sanoo.