Miten päädyit aikakausmediaan töihin?
Aloitin urani suoraan koulunpenkiltä sanomalehtialalla, josta pääsin sinnikkäällä väsytystaktiikalla Aste Helsingille töihin. Asteella tuli 10 vuoden aikana tutuksi Suomen suurimmat aikakauslehtitalot ja -mediat, joille Aste toimi yhteistyökumppanina. Työskentelin ensin Otavamedian julkaisujen parissa ja niistä siirryin työkierrossa A-lehtien tiimiin. Tein samalla myös erilaisia järjestö- ja asiakasmedioita. Aste-vuosien aikana sain monia tilaisuuksia hypätä uusiin saappaisiin ja sen ansiosta opin koko ajan lisää. Nelisen vuotta sitten vanha asiakkaani ja Viinilehden silloinen päätoimittaja Riikka Huotari vinkkasi avoimesta AD:n paikasta. Hyppy uuteen oli pelottava, mutta tarpeellinen ja palkitseva askel.
Viini on joskus elementtinä haastava kuvattava. Nesteet kaatuessaan voivat pahimmillaan tuhota hetkeksi koko setin.
Mitä kaikkea työhösi kuuluu?
Pienessä yrityksessä saa usein olla jokapaikanhöylänä. Taitan Viinilehden ja suunnittelen sen visuaalisuutta eri kanavissa. Suunnittelen ja järjestän kuvauksia, käsittelen kaikki kuvat lehdestä ja tuotan painomateriaalit painolle. Välillä pääsen stailaamaan ruokakuvia ja naputtelemaan pieniä tekstejä eri sisältöihin. Somekuvat, mainos- ja markkinointisisällöt printtiin kuin digiin kulkevat pääosin kauttani. On hauskaa päästä tekemään isoja mainoskokonaisuuksia ihan alusta asti ja nähdä lopputulos lehden välissä ja digikanavissa.
Tykkään kuitenkin eniten ”ihan vain taittamisesta” – luova työ ja artikkeleiden eri palasten paikoilleen työstäminen on aivoille mielipuuhaa. Parasta on myös päästä työskentelemään yhdessä freelancereiden, kuten kuvaajien, stylistien ja kokkien, kanssa ja laajentaa omaa työperhettä. Parhaimmillaan kuvausten jälkeen olo on supervoimaantunut ja kiitollinen ympärillä olevista ammattilaisista.
Millainen prosessi on aikakauslehtikannen rakentaminen?
Suunnittelu lähtee aina teemasta. Kun teema on lyöty lukkoon, kootaan kansitiimi ja aikataulut. Hyvä brief on tärkeää eri tiimin jäsenille, inspiskuvilla pääsee vielä pidemmälle. Hykertelen aina onnesta kun saan stylistin mukaan, luottotekijöiden kanssa kannen rakentaminen on aina ilo ja itse saan silloin keskittyä enemmän ohjaamiseen ja sen miettimiseen, että lopputulos toimii kokonaisuudessa – kansiotsikot ja logo erottuvat selkeästi ja tasapaino elementtien sekä kuvan kesken on balanssissa. Kannen rakentuminen on aina ehdottomasti tiimityötä ja jokaisen tiimin jäsenen mielipide on tärkeä. Rekvisiittaa tarvitaan aina enemmän kuin sitä käytetään – eihän ikinä tiedä, mikä loppujen lopuksi yhtälössä toimiikaan. Viini on joskus elementtinä haastava kuvattava. Nesteet kaatuessaan voivat pahimmillaan tuhota hetkeksi koko setin.
Lue myös: Satu Salmitie: "Nyt trendaavat natuviinit ja roseeviinit"
Mikä on suhteesi ruokaan ja viiniin?
Olen nautiskelija. Hyvä ruoka ja viini on parasta – tai oikeastaan toisen tekemä hyvä ruoka. Kokkaan ihan hyvää ruokaa jos on pakko, mutten ole mikään intohimokokki. Luulen, että kasvissyöjänä ehkä myös osaan arvostaa normaalia enemmän ravintolassa onnistunutta vegeannosta – tarjonta kun voi olla laidasta laitaan. Viineistä makuni on edennyt yhä enemmän kuplia kohti. Hyvät cremantit, franciacortat, corpinnatit ja samppanjat – niistä on lempparit tehty. Viinitietouden lisääntyminen on vaikuttanut paljon makumaailmaani ja juonkin alkoholia nykyisin itse asiassa melko harvoin. Satsaan mieluummin laatuun kuin määrään.
Mikä on ollut vaikein projekti aikakauslehtiurasi aikana?
Kun menin Viinilehteen, en ollut stailannut mitään. Korona-aikana eräs ruokakuvausten työryhmän jäsen sairastui viime hetkellä eikä kuvauksia ollut mahdollista enää siirtää, joten jouduin hoitamaan hätävarastailauksen seuraavalle aamulle. Tiukka paikka eikä missään nimessä helpoin päivä, mutta kuvista tuli lopulta kivoja. Lukijatkaan eivät ehkä huomanneet, että yhdessä ruokakuvassa toimi kankaana vanha tyynyliina kaapistani – epätoivoiset ajat vaativat epätoivoisia tekoja. Tuon keikan myötä sain enemmän uskallusta tehdä useamminkin ruokastailausta, vaikka mieluusti jätänkin sen aina ammattilaisille.
Minkä projektin aikakauslehteen liittyen haluaisit vielä toteuttaa?
Naurattaa oma vastaus, mutta unelmoin ihan vain tasaisesta aikkariarjesta, lisäväreistä kansiin ja paperin grammapaksuuden palauttamisesta. Unelmat ovat korkealla.
Mikä on paras tai mieleenpainuvin kokemus aikakausmediauraltasi?
Yksi mieleenpainuvimmista muistoista on viime kesälehden kansikuvauksista, jota teimme yhdessä valokuvaaja Mikko Uosukaisen sekä kollegani, digituottaja Anna-Kaisa Karppisen kanssa. Halusin kanteen aamuöisen pysähtyneen juhannustunnelman, joten tiimillä soivat herätyskellot aamukolmelta, jotta ehdimme ennen auringonnousua Itä-Helsinkiin rakentamaan settiä. Oli ikimuistoista kahlata lokkien säestämänä kahluusaappaissa toukokuisen hyytävässä rantavedessä ja rakentaa kuvaussettiä veteen. Väsymys näkyi kuvauksissa ratkiriemukkaana nauruna ja erittäin huonona huumorina ja aamusta jäikin mahtavat muistot. Ja kannesta tuli hieno.
Mitä aikakauslehtiä luet printissä ja digissä?
En osaa lukea mitään lehtiä diginä, ellei Hesarin nettiuutisia lasketa. Imagea olen seurannut vuosikymmenen. Nykyisen työn myötä on kiinnostavaa selata muita alan lehtiä kuten Glorian ruokaa & viiniä.
Mistä suomalaisista ja kansainvälisistä aikakausmedioista saat inspiraatiota ja mitä niissä erityisesti ihailet?
En seuraa inspismielessä juurikaan yksittäisiä aikakausmedioita, vaan kuvasuunnittelun myötä suurimmaksi inspiraation lähteeksi on muodostunut Pinterest. Siellä pyöriessä törmää helposti kiinnostaviin asioihin sekä kuvasuunnittelun (stailausta ja potretteja) että graafisen suunnittelun puolella (esim. poimintoja ulkomaisten lehtien visuratkaisuista). Inspiraationlähteet rikastavat luovuutta vaikkei niitä voisikaan aina hyödyntää mihinkään juuri sillä hetkellä. Suomalaisista julkaisuista Suomen Luonnon viimeisin ulkoasu-uudistus jäi mieleen hienona toteutuksena.
Pienessä toimituksessa ei ikinä ole liikaa edaussilmiä. Jonkun täytyy myös osata asentaa printterin ajurit kollegoille tai bootata palvelin.
Mitä erityistaitoja tehtävissäsi tarvitaan? Miten omaa osaamista on pitänyt päivittää?
AD:n työ vaatii hyviä organisointitaitoja ja luovaa ongelmanratkaisukykyä. Työssä pärjää, kun pystyy pitämään monet langat käsissään, ja siinä ohessa tekemään lehtijulkaisun valmiiksi aikataulussa. Hyvät tiimityöskentelytaidot on myös ehdoton edellytys. Omaa osaamistani olen päivittänyt stailaamisen puolella – en tosin ihan heti vaihda titteliä sen suuntaan vaan pysyn vielä leipätyössäni.
Onko jostain yllättävästä taidosta ollut työssäsi hyötyä?
Kielen muotoilusta ja tarkasta oikolukusilmästä on kyllä paljon hyötyä. Pienessä toimituksessa ei ikinä ole liikaa edaussilmiä. Jonkun täytyy myös osata asentaa printterin ajurit kollegoille tai bootata palvelin.
Tiesitkö aina päätyväsi juuri tähän ammattiin?
15-vuotiaasta lähtien tiesin haluavani graafiselle alalle, polku on matkalla vain haarautunut ja tarkentunut. En tiedä yhtään mitä muutakaan tekisin – ehkä olisin ammattijärjestäjä?
Palstalla on uusi juttusarja, jossa esitellään aikakausmaailman ammattilaisia toimittajista graafikoihin ja koodareista valokuvaajiin. Juttuun haastateltu saa aina ilmiantaa seuraavan työssään ansioituneen aikkarialan ammattilaisen. Satu Salmitien juttusarjaan ilmiantoi freelancer-kuvittaja Tuomas Kärkkäinen.
Salmitien valinta seuraavaksi haastateltavaksi on valokuvaaja Kaisu Kaplin.
– Ihailen Kaisun taitoa onnistua taiteen kuin taiteen parissa. Kaisu valokuvaa monipuolisesti lähes mitä vain niin lehtiin kuin kirjoihin sekä tekee upeaa jälkeä kaikenlaisissa keramiikka- ja maalausprojekteissa. Kaisun hyvä huumorintaju ja hersyvä nauru tekevät tiimille kuvaustilanteet helpoiksi.
Ingressiä muokattu 3.4.2023.
Satu Salmitie
- Asuu Helsingissä, on kotoisin Nurmijärveltä.
- Työskentelee Art Directorina Viinilehdessä.
- On ollut aiemmin mainossuunnittelijana Suomen Lehtiyhtymässä sekä tuotevastaavana ja graafisena suunnittelijana Aste Helsingillä.
- Harrastaa juoksua säässä kuin säässä ja retkeilee kesäisin.
