Haku

Miten digitaalinen media voi pienentää päästöjään? Kuusi skenaariota kohti kestävämpää mediaa

Digitaalisen median kulutus lisääntyy vauhdilla ja samalla kasvavat siitä syntyvät päästöt. Mitä mediat voivat tehdä ympäristövaikutusten pienentämiseksi? 

Helsingin yliopiston Kuluttajatutkimuskeskuksen toteuttama  ReDime-tutkimusprojekti tarkasteli digitaalisen median ympäristöjalanjälkeen liittyviä näkemyksiä, käytänteitä ja puhetapoja digitaalisen mediateollisuuden toimijoiden keskuudessa. Projektissa kuultiin pohjoismaisia ja suomalaisia lehtitaloja. 

Tutkimuksessa tehdyn analyysin perusteella mediaorganisaatiot tunnistavat digitaalisen median kasvun tuomat ympäristövaikutukset ja pyrkivät vastaamaan niihin. Tutkija ja viestinnän dosentti Salla-Maaria Laaksonen toteaa, että ympäristö on yksi megatrendeistä, mutta silti suomalaisissa medioissa niitä huomioidaan yllättävän vähän. Yksi selityksistä on se, että medioilla on myös sen kanssa kilpailevat liiketoiminnalliset ja journalistiset tavoitteet. Tiellä on myös instutionaalisia esteitä. 

Koska digitaalisen median hiilijalanjäljen mittaminen on hankalaa ja hataraa, tarkkoja lukuja on myös vaikea esittää lehtitalojen johdolle.

– Monella on halukkuutta ja tietoa toimia päästöjen vähentämiseksi, mutta osa haastatelluista koki, että heillä ei ole mahdollisuutta vaikuttaa asioihin. Koska digitaalisen median hiilijalanjäljen mittaaminen on hankalaa ja hataraa, tarkkoja lukuja on myös vaikea esittää lehtitalojen johdolle. Se onkin suuri kysymys, että miten digitaalisen median päästöt saataisiin lehtitaloissa strategian tasolle.

Lue myös: Internet syö kasvavalla tahdilla energiaa – näin pienennät median hiilijalanjälkeä

Päästötavoite vaatii alan yhteistyötä

ReDime-tutkimuksessa luotiin kuusi skenaariota kohti kestävämpää digitaalista mediaa. Yksinkertaisimmillaan päästöjä voi vähentää optimoimalla verkkosivut kevyemmiksi, tiputtamalla videoresoluutiota ja luopumalla loputtomasta vierittämisestä (infinite scroll), jossa uusi juttu latautautuu heti edellisen päätyttyä. Skenaarioissa väläytellään myös verkkosivuilla olevia hiilimittareita, vähäpäästöistä versiota verkkosivuista ja digimainonnan näyttökertojen rajoittamista.

– Voisi ajatella, että esimerkiksi ensimmäisenä vähäpäästöisen sivuston lanseerava media saisi siitä kilpailuedun, hän sanoo.

Juuri nyt mediatalot ovat ottamassa ensiaskeleita kohti kestävämpää digitaalista mediaa ja moni mediayhtiö on kehittämässä täsmällisempää tapaa mitata päästöjä. Medialiitto ja sen jäsenjärjestöt ovat asettaneet tavoitteeksi alan yritysten omasta toiminnasta aiheutuvien suorien päästöjen nollaamisen vuoteen 2030 mennessä. Lisäksi tavoitellaan epäsuorien päästöjen vähentämistä yritysten lisätoimilla ainakin 30 prosentilla vuoteen 2030 mennessä.

Media-alan ja graafisen teollisuuden hiilijalanjälki vuonna 2019 oli noin 488 000 hiilidioksiditonnia, mikä vastaa yhtä prosenttia koko Suomen vuotuisista kasvihuonekaasujen kokonaispäästöistä. Alan yritysten päästöistä 10 prosenttia syntyy polttoaineiden ja energian käytöstä yritysten omissa toiminnoissa, ja 90 prosenttia päästöistä on arvoketjun epäsuoria päästöjä. 

Tekoälyn ympäristövaikutuksia on hankala arvioida, sillä esimerkiksi Open AI ei tarjoa toiminnastaan minkäänlaista ympäristöraporttia

Laaksonen uskoo, että vuoden 2030 päästötavoite on mahdollinen, mutta se vaatii ripeitä toimenpiteitä ja koko alan yhteistyötä.

– Ongelmallista on se, että mittaukset keskittyvät vain hiilidioksidipäästöihin. Sen lisäksi pitäisi ottaa huomioon esimerkiksi vesijalanjälki sekä mineraali- ja maankäytön kysymykset. 

Suurin uhka media-alan päästötavoitteille on tekoäly, joka syö kasvavalla tahdilla energiaa. Toimituksissa tehdään innolla tekoälytestauksia, koska sitä ei uskalleta olla käyttämättäkään.

– Tekoälyn ympäristövaikutuksia on hankala arvioida, sillä esimerkiksi Open AI ei tarjoa toiminnastaan minkäänlaista ympäristöraporttia, hän sanoo.

Lue myös: Mistä aikakauslehtitalojen ilmastopäästöt syntyvät ja miten niitä vähennetään?

Digitaalinen maailma ei ole rajaton

Laaksonen muistuttaa, että pilvipalveluihin, niiden tarjoajiin ja datakeskusten sijaintiin tulisi kiinnittää huomiota. Esimerkiksi Amazon kertoo käyttävänsä vain uusiutuvaa energiaa eli sen pilvipalvelun päästöt ovat nolla. Laaksosen mukaan sitä on vaikea uskoa, sillä yritys on rakentanut datakeskuksia alueille, joissa ei ole mahdollista käyttää uusiutuvaa energiaa.

– Tilanne on hankala, sillä ulkopuolisella ei ole keinoja päästä yritysraportoinnin taakse.

Kasvamista ei voida estää, mutta on hyvä herätellä keskustelua siitä, että voisiko digitaalista mediaa rakentaa kestävämmin ja järkevämmin.

Sähköverkot eivät pysty kannattelemaan niin paljon datakeskuksia kuin niitä haluttaisiin rakentaa. Esimerkiksi Ruotsissa leipomo ei mahtunut sähköverkkoon, koska teknologiafirma oli varannut tuleville datakeskuksilleen osan sähköverkosta.

– Kasvamista ei voida estää, mutta on hyvä herätellä keskustelua siitä, että voisiko digitaalista mediaa rakentaa kestävämmin ja järkevämmin. Se vaatii muutoksia myös kuluttamiseen, sillä emme voi ajatella, että digitaalinen maailma on rajaton, Laaksonen sanoo.

Kuusi skenaariota kohti kestävämpää digitaalista mediaa

Hankkeessa laadittiin kuusi tulevaisuusskenaariota, joiden kautta digitaalinen media voi kehittyä kohti ympäristöystävällisempää toimintatapaa. Skenaariot pohjautuvat tutkimuskirjallisuuteen, aiheesta julkaistuihin raportteihin sekä tutkimushankkeessa kerättyyn tutkimusaineistoon.

1. Ympäristöystävällinen palvelumuotoilu


Mediat tarjoavat käyttäjille erilaisia vaihtoehtoja, joilla käyttäjät voivat valita sisältömuotonsa kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti. Datan kulutusta vähentäviä keinoja ovat esimerkiksi verkkosivustojen optimointi, alhaisemman videolaadun käyttö ja vaihtoehtoiset sisältömuodot immersiivisille visuaalisille formaateille ja tekoälysisällölle.

2. Kestävät jakelukäytännöt


Mediayhtiöt suunnittelevat digitaaliset palvelunsa teknisesti niin, että ympäristö huomioidaan jokaisessa vaiheessa. Palveluista poistetaan dataa ja energiaa kuluttavat ominaisuudet, kuten korkealaatuiset videot, videoiden automaattinen toisto ja loputon vierittäminen (infinite scroll). Myös mainosten näyttökertoja ja jakeluverkkoa optimoidaan ympäristöystävällisemmäksi.

3. Toimittajien kannustimet


Mediayhtiöt kannustavat ja palkitsevat toimittajia ja sisällöntuottajia kohti ympäristöä huomioivia käytäntöjä. Kannustimet huomioivat ympäristönäkökulman sisällyttämisen juttuihin, sisältöformaateissa tehdyt ympäristöystävälliset valinnat sekä jutun tekoon liittyvät matkustusvalinnat.

4. Tiedostavat kuluttajat


Mediayhtiöt pyrkivät tarmokkaammin lisäämään kuluttajien ymmärrystä digitaalisen median ympäristövaikutuksista tekemällä ne näkyviksi palveluissa esimerkiksi hiilimittareiden ja -budjettien avulla, jotta käyttäjä voi seurata oman toimintansa ympäristövaikutuksia reaaliajassa. Ympäristötietoista kuluttamista voidaan tukea myös tilaushinnoissa.

5. Vihreä sääntely


Digitaalisen uutismedian toimintaa koskevat ympäristösääntelytoimet asettavat ylärajat palveluiden energiaintensiteetille ja pakottavat mediayhtiöt mittaamaan, arvioimaan sekä raportoimaan arvoketjusta aiheutuvia epäsuoria (Scope 3-) päästöjä.

6. Ohjaavat käyttöjärjestelmät ja selaimet


Digitaaliset alustayritykset, kuten selainvalmistajat ja sovelluskaupat, ovat muuttaneet verkkosurffailun ja sovellusten käytön ympäristövastuulliseksi. Kuluttaja voi suoraan selaimen lisäosilla estää ekologisesti kestämättömän digitaalisen mediasisällön näyttämisen, ja sovelluskaupat asettavat rajat sovellusten energiatehokkuudelle.

Lue lisää Redime-tutkimushankkeesta täältä

Teksti ja kuva: Anniina Nissinen
page shape 1 page shape 3
×

Haku: