Digitaalisen median kulutus kasvaa nopeasti ja sisältömuodot ovat yhä dataintensiivisempiä. Verkossa julkaistavat artikkelit sisältävät usein ääntä, videota, kuvituksia tai muita digitaalisia elementtejä, jotka kasvattavat päästöjen määrää.
Mediatuotteiden käytöstä aiheutuvat jatkopäästöt muodostavat noin 90 prosenttia kaikista mediayritysten päästöistä. Näitä ovat esimerkiksi suora sähkönkulutus, digitaalisten teknologioiden vaatima palvelininfrastruktuuri, konesalit, verkon ylläpito ja loppukäyttäjien laitteet.
Helsingin yliopiston Kuluttajatutkimuskeskuksen toteuttamassa ReDime-tutkimusprojektissa kehitettiin verkkoartikkelin hiilidioksidipäästöjä simuloiva laskuri, jonka avulla voidaan arvioida digitaalisen median kulutuksen ympäristövaikutuksia Suomessa.
Video aiheuttaa suurimmat päästöt
Laskurissa verkkoartikkelin hiilidioksidipäästöt simuloidaan valitsemalla sille sopivat sisältöasetukset. Seuraavat asiat vaikuttavat artikkelista syntyviin ympäristövaikutuksiin:
- kävijämäärä
- videon tai audion pituus
- videon tai audion laadun optimointi
- videoiden automaattinen toisto
- jos videoiden automaattinen toisto ei ole päällä, kuinka suuri osa käyttäjistä toistaa videon
- kuinka suuri osa käyttäjistä avaa jutun puhelimella
Laskurin avulla arvioitavan artikkelin sisältö voi olla teksti-, video- tai äänimuotoista. Työkalu ottaa huomioon myös, kuinka suuri osuus käyttää sisältöä mobiililaitteiden kautta. Mobiiliverkko tuottaa merkittävästi enemmän päästöjä kuin kiinteä verkko, mikä vaikuttaa kokonaisenergiankulutukseen.
Vaikuttavin valinta julkaistulle artikkelille on se, onko siinä videosisältöä. Jopa äänisisältö on suhteellisen kestävää verrattuna mihin tahansa suoratoistettavaan videomateriaaliin. Alla esimerkkilaskelmat tekstistä ja videosta syntyvistä päästöistä.
Tekstipohjaisen artikkelin päästöt ovat huomattavasti pienemmät verrattuna mihin tahansa suoratoistettavaan videomateriaaliin.
Laskurilla voi arvioida esimerkiksi, kuinka paljon videon mittaa tai laatua pienentämällä voisi vaikuttaa siitä syntyviin päästöihin. Kun laskurista on valittu videosisällölle tuhannen henkilön yleisö, videon mitaksi 3 minuuttia, video-optimointi on pois päältä ja automaattinen toisto on päällä, siitä syntyy arviolta 1,994 kg hiilidioksidipäästöjä. Se vastaa 9,6 kilometrin ajomatkaa polttoainemoottoriautolla.
Laskuri todistaa, että pienillä valinnoilla voi olla suuri vaikutus. Videovirran optimointi näytön koon ja verkon mukaan on tehokas tapa vähentää päästöjä. Tiputtamalla videokokoa (720p) mobiililaitteisiin sopivaksi, päästöistä voidaan säästää noin 25 prosenttia verrattuna HD-sisältöön, joka on tyypillisesti mobiilinäytölle tarpeettoman korkealaatuista.
Tässä esimerkissä päästöt tippuvat video-optimoinnin ja automaattisen toiston päältä ottamisen myötä noin neljäsosaan (0,465 kg CO₂e). Se vastaa 2,2 kilometrin ajomatkaa polttomoottoriautolla.
Laskuri ei huomioi mainoksista aiheutuvia tiedonsiirtoja ja niistä seuraavia päästöjä, joiden merkitys mainosrahoitteisen median sivuilla voi olla merkittävä.
Lue myös: Miten digitaalinen media voi pienentää päästöjään? Kuusi skenaariota kohti kestävämpää mediaa
ICT-sektorilla valtavat päästöt
- Tällä hetkellä ICT-sektorin osuus maailmanlaajuisista hiilidioksidipäästöistä arvioidaan olevan noin 2–4 prosenttia. Se on suurempi päästöjen aiheuttaja kuin lentoliikenne, jonka päästöt ovat kaksi prosenttia.
- Joidenkin arvioiden mukaan ICT-sektorin osuus maailman päästöistä kasvaa 14 prosenttiin vuoteen 2040 mennessä.
