Print&Media on graafisen ja visuaalisen viestinnän erikoislehti, joka tarkastelee printtiä aitiopaikalta. Sen kustantaja ja yrittäjä, Jarkko Hakola ja hänen puolisonsa, yrityksen markkinoinnista vastaava Piia Harjula kiertävät maailman messuja ja seminaareja pysyäkseen kehityksen aallonharjalla.
Mihin printti on menossa?
– Isossa kuvassa painaminen digitalisoituu ja automatisoituu, ja toiminnasta tulee vastuullisempaa ja vihreämpää. Nämä kolme asiaa ovat nyt kaikkien huulilla.
Painamisessa yritetään eroon haitallisista kemikaaleista, ja materiaalit kuten paperi ja kartonki tehdään uusiutuvasta luonnonvarasta ja voidaan kierrättää. Printin hiilijalanjälki onkin laskussa, Hakola kuvaa ja jatkaa:
– Digitaalinen mustesuihkutekniikka kehittyy ja nopeutuu, ja sillä voidaan painaa edullisemmin pieniä määriä. Tämä tulee mahdollistamaan personointeja esimerkiksi pakkauksiin, joiden tarvetta verkkokauppa vain kasvattaa, ja brändin markkinointipintana toimivien tuotteiden pakkausilmeitä voidaan vaihtaa tiuhemmin. Lehtiinkin voitaisiin tehdä alueellisia painoksia, hän maalailee.
Printin vetovoimassa on kyse esimerkiksi siitä, että se herättää tarpeita, joita ei muuten tulisi mieleen.
Melkein mille tahansa pinnalle voi painaa
Mustesuihkutekniikkaa voidaan käyttää mille tahansa pinnalle: puulle, metallille, tekstiilille tai vaikka kivelle. Tämä voi tuoda tuotannon lähelle ja pienentää esimerkiksi Aasian halpamaissa tuotettujen tekstiilien osuutta. Funktionaalisen painamisen, esimerkiksi painetun elektroniikan tuomista mahdollisuuksista puhumattakaan.
Jarkko Hakola ja Piia Harjula sanovatkin katsovansa printtiä vähän eri tavoin kuin ei-alan ammattilaiset. He sanovat kutsuvat alaa mustekala-alaksi, joka levittää lonkeroitaan joka puolelle.
– Kaikki tietävät, että lehdet, kirjat ja esitteet painetaan. Mutta sitten on esimerkiksi passit, setelit, ikkunateippaukset, oluttölkit, pelipaidat, muumimukit, rullamitta, liikennekyltit, lääkeohjeet… kaikki ne on painettu tavalla tai toisella, ja elämä olisi aika kurjaa ja osin mahdotontakin ilman niitä.
Harjula nostaa esimerkin mieleen jääneestä, luovasta kotimaisesta printtitoteutuksesta:
– Arlan Luonto plus -jogurttipurkkikampanja osallisti kuluttajia suunnittelemaan lintuaiheisia jogurttipurkin kansia. Osallistujien, 1–80 vuotta, töistä osa päätyi oikeasti kaupan hyllylle. Tämä oli todellinen hyvän mielen kampanja ja sitoutti upeasti kuluttajia.
Markkinoinnissa printti on sisäänheittäjä, digi viimeistelee myynnin
Hakola ja Harjula uskovat printin vetovoimaan. Markkinoinnissa sähköinen julkaisu ja printti ovat hyviä kavereita keskenään.
Roolit vain ovat muuttuneet: digi on nykyisin massamedia, ja hyvin tehty, erottuva printti vahvempi muistijäljen jättäjä. Markkinoinnissa printti toimii sisäänheittäjänä, varsinainen myynti tehdään digissä.
Brändille tehokas strategia on tehdä kumpaakin, he vakuuttavat.
– Printin vetovoimassa on kyse esimerkiksi siitä, että se herättää tarpeita, joita ei muuten tulisi mieleen. Tässä verkko ja painettu toimivat hyvin yhteen. Näet esimerkiksi painetusta suoramainosesitteestä tai lehtimainoksesta kiinnostavan tuotteen, saat impulssin ostoon, menet verkkoon ja ostat sen, Hakola kiteyttää.
Digin aikakaudella printti on staattista, ihanan rauhoittava elementti, joka on inhimillinen ja turvallinen – se ei seuraa sinua eikä vaadi klikkaamista.
Digin muuttuminen normiksi on saanut aikaan sen, että printti erottuu. Viime vuosina printistä on ryhdytty puhumaan luksustuotteena, jonka ääressä rentoudutaan ja rauhoitutaan.
– Digin aikakaudella printti on staattista, ihanan rauhoittava elementti, joka on inhimillinen ja turvallinen – se ei seuraa sinua eikä vaadi klikkaamista. Sen kanssa ei ole kiire, se jättää vahvan muistijäljen.
Onko enää printin erikoisosaajia?
Maailmalla graafisen alan lehdet ovat tekniikkapainotteisia ja vain painotaloille suunnattuja. Print&Media puolestaan kattaa laajasti koko ketjun paperista painotaloihin, graafisten laitteiden valmistajista sisällön suunnittelijoihin.
He kaikki tarvitsevat toisiaan ja ovat kiinnostuneita toistensa tekemisistä. Noin puolet lehden 8000 lukijasta työskentelee painoissa, kolmasosa on luovan työn tekijöitä.
Lehden suosituinta antia onkin talousnumero, joka kertoo alan 150 parasta tekijää numeroiden valossa. Lehden tuottama Painobarometri kokoaa alan ennusteet, investoinnit ja esimerkiksi alan rekrytointitarpeen.
Suunnittelutoimistoissa taas printin erikoisosaaminen vähenee. Siksi konkreettisten esimerkkien tuominen suunnittelijoiden ulottuville tulee Print&Mediassa entistä tärkeämmäksi.
– Käytämme lehdessä eri brändien erilaisia papereita ja kokeilemme erilaisia tekniikoita, kuten foliointia, preeglausta tai stanssausta. Näin lukijat pääsevät näkemään miltä jokin painotekninen ratkaisu näyttää ja miltä se tuntuu, kuvailee Harjula.
Vuoden parhaat printit-teemanumeroon taas kerätään tekijöiden esiin nostamia, parhaita Suomessa tehtyjä printtituotteita.
Hyppy mediayrittäjäksi oli toteutunut unelma
Print&Media syntyi vuonna 2011, kun AGI ja Painomaailma-lehti yhdistyivät. Samalla Graafinen Teollisuus ry otti lehden jäsenlehdekseen.
Jarkko Hakola oli tuolloin jo lehden toimituspäällikkönä ja vahvasti synnyttämässä uutta konseptia. Hän päätyi lehden kustantaja-yrittäjäksi muutaman vuoden jälkeen, ja hänen puolisonsa Piia Harjula tuli mukaan perheyritykseen äitiyslomaltaan.
– Se oli rohkea hyppy uuteen, mutta tämä oli meille dream-come-true: saimme tehdä töitä yhdessä ja lehden pyörittäminen oli suoraan ydinosaamistamme. Olemme entisiä koulukavereita Metropolian graafisen tekniikan insinöörilinjalta, molemmilla kokemusta painotaloissa työskentelystä ja muista alan hommista, Hakola ja Harjula avaavat taustoja vuoron perään.
Yhdessä työskentely tuntuu pariskunnasta toimivalta. Lehti on kuin oma kolmas lapsi, ja varsinkin alkuaikoina Jarkko teki välillä yötä myöten töitä. Yhä välillä on vaikea irrottautua töistä ja kotonakin töistä puhutaan, mutta innoissaan, ei pakosta.
– Urheilu onneksi tasapainottaa. Molemmat poikamme pelaavat futista ja itsekin pelaan, sillä saa tehokkaasti ajatukset pois töistä. Ja muutimme firman toimiston Helsingin Etelärannasta Espoon Leppävaaraan, joten työmatka keskustaan jäi pois ja nyt tänne on kotoa juuri sopiva, kolmen kilometrin pyöräilymatka, Jarkko Hakola kuittaa.
Pariskunta sanoo, että yhteiset työvuodet ovat selkiyttäneet työnjakoa, vahvuuksien mukaan.
– Minä teen yrittäjänä vähän kaikkea, eli suunnittelen lehden sisältöjä ja tilaan niitä freelancereilta, hoidan myyntiä ja hallinnollisia asioita, Hakola kuittaa.
Piia Harjulalla taas on vastuullaan visuaalisuus lehdessä, verkossa ja somessa, markkinointi sekä projektipäällikkyys erilaisissa kehitysprojekteissa ja tapahtumajärjestelyissä. Sisältö ja taitto ostetaan vakituiselta freelancer-verkostolta.
– Ollaan kasvettu vuosien myötä hyväksi tiimiksi!