Näyttelijä Minka Kuustosesta olisi voinut tulla toimittaja. Niin kova hän oli lapsena kirjoittamaan ja journalistin työ kiinnosti.
5-vuotiaana lukemaan ja kirjoittamaan oppinut Kuustonen rakasti omien tarinoiden sepittämistä, ja ala-asteella hän käytti välitunnit kirjoittamiseen. Opettaja aivan huolestui ja soitti Kuustosille kotiin: lapsi ei leiki, kirjoittaa vain.
”Äiti sanoi, että ehkä Minkan on nyt aika kirjoittaa”, Kuustonen hymyilee.
”Kirjoittamalla sain pitää kiinni omasta maailmastani. Ylä-asteella sen sijaan luin välituntisin, ja minulla oli lukuhetkiä varten oma kahvitermari mukana.”
Lukioaikana Kuustonen mietti, hakisiko teatteri- vai kirjoittajalinjalle. Hän valitsi näyttelemisen, mutta se ei ole sulkenut toista haavetta pois. Korona-aikana näyttelijäntyöt vähenivät ja oli tilaisuus antaa kirjoittamiskipinän jälleen roihahtaa.
Kuustonen alkoi kirjoittaa lastenkirjaa, joka ilmestyy ehkä ensi vuonna.
”Ajattelen, että jokaisen meidän sisällä on tarinoita, jotka vain odottavat sitä, että kaivamme ne ulos ja näemme ne. Niille on vain otettava aika, jos niihin haluaa tarttua.”
Päätoimittajaksi 10-vuotiaana
Tavallaan Kuustosesta tuli myös toimittaja. 10-vuotiaana kirjoittamisvimma oli niin kova, että hän perusti oman aikakauslehden, Perhesanomat. Siitä ilmestyi kahden vuoden aikana viisi muhkeaa numeroa. Lehdessä oli kirja- ja levyarvioita, ajankohtaisia uutisia lähipiiristä, tv-liite ja Playmobil-hahmojen kuolinilmoituksia.
”Playmobil-maailma oli minulle tosi tärkeä, ja lehden tekeminen oli osa sitä. Tietenkin kuolinilmoitukset piti olla siellä myös.”
Perhesanomia osti ensin oma perhepiiri, mutta levikki kasvoi ja lopulta kolmisenkymmentä kotitaloutta tilasi lehteä. Aluksi yksi numero maksoi karkkipussin verran, mutta sitten Kuustonen ”nosti” hinnan viiteen markkaan. Hintamuutosta on perusteltu lehden kannessa avoimesti: päätoimittaja tarvitsi rahaa.
”Halusin säästää puista Playmobil-nukkekotia varten. Se on minulla vieläkin tallessa, ja nyt oma lapseni leikkii sillä.”
Ala-asteella Minka Kuustonen teki omaa lehteä, Perhesanomia, jossa julkaistiin muun muassa Playmobil-hahmojen kuolinilmoituksia. Lehdellä oli kolmisenkymmentä tilaajaa.
Oman lehden tekemisen lisäksi Kuustonen tilasi Suosikkia ja osti Demin irtonumeroita.
”Lehden saaminen tuntui tosi erityiseltä, juhlavalta. Tuntui tärkeältä, että lehdessä oli itseni ikäiselle suunnattua sisältöä”, Kuustonen muistelee.
Nykyään hän ostaa irtonumeroita, kun lehdessä on kollegan tai muun kiinnostavan henkilön haastattelu tai juttu jostain mielenkiintoisesta ilmiöstä. ”On ihanaa oppia uutta sellaisesta aiheesta, mikä ei ole itselle tuttu.”
Lukihäiriö ei ole este lukemiselle
Aikakauslehtiviikolla 17.–23.4. yli sadassa kirjastossa lapset ja nuoret pääsevät katsomaan ja kuuntelemaan, kun Minka Kuustonen lukee aikakauslehtijuttuja ääneen. Aikakausmedian tuottamat Juttutuokiot on nauhoitettu, ja videoiden katsomisen jälkeen oppilaat pääsevät keskustelemaan juttujen herättämistä ajatuksista ja tunteista.
Jokin teemaviikkoon osallistuvista kirjastoista saa toukokuussa Kuustosen vieraaksi pitämään live-Juttutuokiota paikan päälle.
”Oli ihanaa lukea lehtijuttuja ääneen. Tuntuu tosi tärkeältä saada jakaa niitä koululaisten kanssa ja viedä lukemisen ilosanomaa eteenpäin.”
Kotona Kuustonen lukee paljon ääneen 5-vuotiaalle pojalleen – aivan kuten hänelle itselleenkin luettiin lapsena. Näyttelijän oma lukuharrastus sen sijaan hiipuu aina, kun on produktio meneillään. Viime kuukaudet Kuustonen on ollut kuvaamassa Lahden MM-hiihdoista kertovaa televisiosarjaa.
”Kuvausjakson aikana en kykene keskittymään muihin tarinoihin. Haluan kuitenkin kehittää lukutaitoani, sillä se on taito, jota kannattaa pitää yllä.”
Kuustosella on lukihäiriö, mutta hän ei halua nähdä sitä ongelmana tai antaa sen määrittää itseään. "Enemmänkin koen, että se on tuonut minulle juuri omanlaisen tavan tarkastella maailmaa."
Lukutaito merkitsee Kuustoselle mahdollisuutta nähdä muita maailmoja ja kokea tunteita. Hän myös inspiroituu kirjoista ja muusta taiteesta usein niin paljon, että omatkin tekstit saavat niistä sysäyksen eteenpäin.
”Lukuharrastus on vahvistanut mielikuvitustani tosi paljon, ja se on tärkeä työkalu nykyisessä työssäni. Lukutaitoa pitää vaalia, sillä se mahdollistaa haaveilun."
Lue lisää Aikakauslehtiviikosta ja Juttutuokiosta
