Mikä on eurooppalainen mediavapaussäädös ja miksi siitä puhutaan juuri nyt?

Mikä on eurooppalainen mediavapaussäädös ja miksi se on nyt ajankohtainen Suomessa?
Eurooppalainen mediavapaussäädös on Euroopan komission tuore esitys unionin jäsenmaiden mediaa koskevan lakien lähentämiseksi. Nimi on lähtöisin unionin perusoikeuskirjan termistä media freedom eli suomeksi tiedonvälityksen vapaus. Projektin kunnianhimoisena tavoitteena on vapauttaa tiedonvälitystä erilaisilta hallinnollisilta esteiltä, kuten jäsenvaltioiden puuttumiselta toimituksellisiin päätöksiin.

Mitä kaikkea säädös pitää sisällään ja miten se etenee?
Säädös on varsin kirjava paketti tiedonvälitykseen eri tavoin vaikuttavia sääntöjä. Monia eri läpinäkyvyysvaatimuksia yrityksille, viranomaisten toimivaltarajauksia, yleisradioyhtiöiden hallintoa, kilpailuoikeutta, säännöt toimitetulle sisällölle suurilla verkkoalustoilla ja kuluttajalle oikeus räätälöidä videokäyttöliittymäänsä. Jäsenmaiden viestintävirastoille perustetaan myös kokonaan uusi koordinoiva EU-viranomainen.

Seuraavaksi komission esitys etenee neuvoston sekä Euroopan parlamentin käsittelyyn. Kun nämä pääsevät yhteisymmärrykseen sisällöstä, tuloksena on Euroopan unionin asetus. Suomessa hallitus raportoi eduskunnalle asian käsittelystä neuvostossa.

Tiedonvälityksen vapauden tila on Suomessa nykyiselläänkin hyvä, ja tähän tilaan on päästy enemmänkin sääntelemättömyydellä kuin sääntelyllä.

Mikä on säädöksen ja asetuksen ero?
Euroopan unionin lainsäädäntö jaetaan direktiiveihin ja asetuksiin. Direktiivit velvoittavat jäsenvaltioita muuttamaan omaa kansallista lainsäädäntöään, kun taas asetukset tulevat sellaisenaan voimaan kaikissa jäsenvaltioissa. Säädös on puolestaan yleisnimitys kaikille lainsäädännön osille, niin EU:n direktiiveille, asetuksille kuin kotimaisillekin laeille ja asetuksille.

Miten se vaikuttaa medioiden ja journalistien toimintaan Suomessa?
Todennäköisesti aika vähän, etenkin suhteessa säädöksen suurelliseen nimeen. Suomessa paketista saattaa koitua ehkä enemmän harmia kuin hyötyä, mutta ei toivottavasti kovin paljon harmiakaan. Tämä johtuu siitä, että tiedonvälityksen vapauden tila on Suomessa nykyiselläänkin hyvä, ja tähän tilaan on päästy enemmänkin sääntelemättömyydellä kuin sääntelyllä.

Erityinen mediakilpailuoikeus eli yritysten keskittymisen arviointi sisältövalikoiman vastaanotettujen sisältöjen näkökulmasta on pienen maan markkinoiden näkökulmasta toki varsin riskialtis idea. Mutta tähän toivottavasti löydetään ratkaisu, jossa toimialan riittävä konsolidaatio lehtinimikkeiden pelastamiseksi ja erikoistuneen journalismin turvaamiseksi säilyy.

Mistä säädös on saanut alkunsa? Onko sillä enemmän vaikutusta jossain muussa EU-maassa?
Säädöksen ilmeinen kohde on Unkarissa, Puolassa ja muutamassa muussakin itäisen Keski-Euroopan maassa. Näissä maissa myös lehtikustantajilla on paljon positiivisia odotuksia uutta säädöstä kohtaan. Heille vastustaja on kotimainen hallintokulttuuri ja yhteiseurooppalainen järjestelmä saattaisi laittaa sen aisoihin. Tämä toki muissa jäsenmaissa ymmärretään, vaikka säädökseen oman oikeuskulttuurin silmin suhtaudutaan skeptisesti.

Projekti on toisaalta samalla tuonut esiin yllättävän suuria mediasääntelyn eroja myös läntisen Euroopan maiden välillä. Osassa maita eurooppalaisen mediaviranomaisen perustaminen on kestämätön ajatus jo riippumatta siitä, kuinka tiukasti sen toimivalta rajataan.