Miten sitaattioikeus määrittelee sitä, miten mediat voivat julkaista yksityisten ihmisten tai julkisuuden henkilöiden sosiaalisessa mediassa jakamaa materiaalia?
Kaikkia eri median muotoja voi lähtökohtaisesti siteerata kaikissa eri median muodoissa. Rajat määrittyvät kulloisenkin sitaatin tarpeellisuuden perusteella, eli on arvioitava, paljonko on tarpeen lainata, jotta viesti välittyisi, ja kuinka pitkä lainaus voi olla suhteessa oman ja uuden osan pituuteen. Silloin kun kyse on nimenomaan uutisista, tarpeellisuus yleensä liittyy suoraan aiheen uutisarvoon ja sitä kautta yleisön sananvapauteen tiedon vastaanottajina.
Sitaattioikeudesta ja somesta on syksyn aikana tulossa ratkaisu korkeimmalta oikeudelta, ja sen voi odottaa kirkastavan tulkintoja muutamassakin yksityiskohdassa.
Milloin ja miksi medialla on oikeus julkaista yksityisiä tai yksityistiloissa kuvattuja videoita? Onko sillä eroa missä muodossa kuva jaetaan: linkataanko, upotetaanko kuvia tai videoita palvelusta vai ripataanko omalle videolle?
Yksityisyys rajautuu eri tavalla riippuen siitä, puhutaanko kuvaamista koskevista vai kuvan levittämistä koskevista säännöistä. Sillä, onko kuvauspaikka yksityistila, on merkitystä silloin, kun kuvaaminen tapahtuu salaa eli ilman että kuvattavat sitä huomaavat. Jos kuvamateriaali on yksityisessä tilassa salakuvattua, sen julkaiseminenkin on tavallisesti laitonta. Yhteisymmärryksessä tehdyn videon tapauksessa sen sijaan kuvauspaikalla ei ole merkitystä, vaan videon sisältö ja julkaisemisen tarkoitus ratkaisevat. Jos videon sisältö on luonteeltaan halventavaa eikä julkaisemisella ole halventamisen lisäksi juuri muuta tarkoitusta, julkaisulla syyllistytään helposti kunnianloukkaukseen tai yksityiselämää loukkaavaan tiedon levittämiseen.
Yksityisyydensuojan kannalta ei ole juuri merkitystä, millä tekniikalla video toisinnetaan. Sitaattioikeuden kannalta eroja taas on, ja pelkkä linkitys on aina sallittua, vaikka sitaattioikeuden ehdot muuten eivät täyttyisikään.
Miten ja missä tapauksessa media voi hyödyntää yksityisten ihmisten tai julkisuuden henkilöiden sosiaalisen median tilejä?
Tilien määritteleminen yksityisiksi tai julkisiksi on tapa hallita tai ainakin yrittää hallita eri käyttäjien pääsyä sisältöihin, mutta se ei sellaisenaan riitä kieltämään tai sallimaan sisältöjen julkaisua. Yksityisilläkin tileillä voi olla sisältöä, joka on laillista julkaista, julkisilla tileillä yhtä lailla myös sisältöä, jota ei voi laillisesti levittää eteenpäin uudelle yleisölle.
Yksityisasetus on vähintäänkin tilin haltijan oma tahdonilmaus, ja tälläkin on toki merkitystä arvioinnissa. Jos kavereiden määrä kuitenkin lasketaan sadoissa tai tuhansissa, lienee selvää, että kaveruudella tarkoitetaan tällöin jotakin muuta kuin mitä laissa tunnustetaan yksityiselämäksi ja yksityisyyden piiriksi.
Medioista vähiten sosiaalisia ovat sosiaaliset mediat. Niistä puuttuu sosiaalinen rakenne, josta seuraisi esimerkiksi yksityisyyden rajojen ja uutisarvon välistä punnintaa tai muulla tavalla harkittuja julkaisupäätöksiä. Journalismi somen kautta leviävistä tiedoista alkaa monesti vasta sitten, kun itse kohukin on jo somessa ehtinyt paisua uutisarvoiseksi.
Missä kulkevat yksityisyydensuojan rajat esimerkiksi Sanna Marinin juhlimisvideoiden kohdalla?
Tämä kysymyshän on pian tulossa Julkisen sanan neuvoston käsittelyyn Journalistin ohjeiden ja median etiikan näkökulmasta. Pelkän lain näkökulmasta yksityisyydensuojalla tuskin olisi asiassa kovin vahvaa painoarvoa. Poseeraamalla pääministerin seurassa astuu vähintäänkin hetkeksi julkisuuteen, ellei jo aikaisemminkin siellä ole ollut.
Äänestäjän oikeudet ulottuvat paljon pidemmälle kuin ministerin velvollisuudet. Vaikkei ministeri tekisi mitään väärin tai laiminlöisi yhtäkään tehtävistään, äänestäjällä on hyvä syy saada verrata videoita ministerin itse vapaa-ajastaan antamaan kuvaan ja tehdä omat päätelmänsä siitä, mitä nämä kertovat tai eivät kerro ministerin arvostelukyvystä. Väittely siitä, tekikö Marin jotakin väärin tai käyttäytyikö hän hyvin vai huonosti, on toki kiinnostavaa poliittista keskustelua, mutta videon julkaisemiseen liittyvien kysymysten kanssa sillä ei ole juurikaan tekemistä.
Onko Sanna Marinin videoiden vuotaminen poliittista vaikuttamista?
Voi ollakin. Median rooli on kuitenkin sama riippumatta vuotajan tarkoituksesta. Poliittista vaikuttamista toisaalta on myös pyrkimys estää vuotoja tai yleensäkin kontrolloida, mitä osia poliitikon yksityiselämästä tai vapaa-ajasta kerrotaan julkisuuteen ja mistä näkökulmista.
Mitä tästä videokohusta voi oppia?
Ehkä sen, että julkisuudessa on yhä vaikeampi ylläpitää etukäteen mietittyjä rooleja, varsinkin jos niitä on useampi eivätkä ne sovi helposti keskenään yhteen. Tämä on tietysti ihan hyvä kehityssuunta.
