Mitä on maalittaminen ja miksi siitä halutaan tehdä rangaistavaa?

Mistä oikeusministeriön ehdotuksessa on kyse?
Oikeusministeriö ehdottaa rikoslakiin uutta rangaistussäännöstä nimellä maalittaminen. Tällä tarkoitettaisiin osallistumista jonkun järjestelmälliseen häirintään tietoverkossa.

Asiasta on käyty poliittista keskustelua jo aika pitkään, ja ehdotus osuu jonkinlaiselle keskitielle tähän asti esitettyjen näkemysten välillä. Pyrkimys on tarttua siihen osaan sosiaalisen median ryöpytysmekanismia, joka nykyisellään ei ole rangaistavaa, mutta jota voidaan pitää rikosoikeudellisessakin mielessä moitittavana.

Miten maalittaminen määritellään ja mitä sen aloittamisesta tai siihen osallistumisesta voisi jatkossa seurata?
Maalittaminen määritellään ehdotuksessa paljon suppeammin kuin mitä maalittamisella tavallisesti tarkoitetaan. Kritiikki, kärjekäs keskustelu tai satiiri eivät toki olisi maalittamista, vaan ainoastaan selvässä häirintätarkoituksessa tapahtuvat operaatiot. Se, miten tällainen tarkoitus voidaan näyttää toteen, on toki oma kiinnostava kysymyksensä. Seuraamus ehdotuksessa tarkoitetusta maalittamisesta olisi sakko tai enintään yksi vuosi vankeutta.

Miksi maalittamisesta halutaan tehdä rangaistavaa?
Huomiolla, negatiivisellakin sellaisella, on verkossa tapana kasaantua, ja häirintävyöryjen tahallinenkin synnyttäminen on helppoa. Silloin kun häirinnän järjestäminen on viestinnän ainoa tarkoitus, tekoja voi myös hyvällä syyllä pitää rangaistuksen arvoisena.

Järjestelmällinen häirintä aiheuttaa ongelmia mediallekin. Paitsi että kohdistuessaan journalisteihin itseensä se tekee työstä kuormittavampaa, se kannustaa myös asiantuntijoita ja yleensäkin julkisen keskustelun potentiaalisia osallistujia kieltäytymään median haastatteluista. Tämä kaventaa lopulta näkökulmien valikoimaa, jota yleisö voi ottaa vastaan.

Jonkintasoinen paksunahkaisuus on etenkin sosiaalisessa mediassa tarpeellinen taito jatkossakin.

Millä aikataululla asia etenee?
Arviomuistio valmistui niin lähellä hallituskauden loppua, että sen kohtalo jää vasta seuraavan hallituksen mietittäväksi. Muutamia lisäselvityksiä on jatkovalmistelussa joka tapauksessa hyvä tehdä, ennen kuin asiasta päätetään.

Kriitikot ovat esittäneet, että maalittaminen rajoittaisi sananvapautta. Onko se totta?
Kaikki lainkohdat, jossa viestin ilmaisemiselle, levittämiselle tai vastaanottamiselle säädetään kielteisiä seuraamuksia, ovat sananvapauden rajoituksia. Tällainen luonnollisestikin olisi myös rangaistussäännös maalittamisesta. Kokonaan eri kysymys on se, milloin rajoitukset menevät niin pitkälle, että ne uhkaavat sananvapauden toteutumista yhteiskunnassa. Oikeusvaltiossa perusoikeuksien rajoittamiselle on aina tiukat edellytykset, ja niitä tässäkin hankkeessa on tietysti punnittava.

Maalittamisen tapauksessa sananvapauspunninta on varsin haastavaa. Jos puuttuminen järjestelmälliseen häirintään saa yhä useamman osallistumaan julkiseen keskusteluun, hankkeella voi olla paitsi sananvapautta rajoittavia, myös sananvapautta edistäviä vaikutuksia. Näiden vaikutusten liioitteluakin toisaalta täytyy varoa.

Selvää on, että moitittavien tekojen ohella myös tavanomainen ja sananvapauden suojaama kritiikki aiheuttaa usein kohteelleen negatiivisen palautteen tulvan. Tätä ei hankkeessa olla kieltämässä eikä sitä voidakaan kieltää. Jonkintasoinen paksunahkaisuus on etenkin sosiaalisessa mediassa tarpeellinen taito jatkossakin. Ja niiden kannustamiseksi, joilla taitoa ei luonnostaan ole, olisi hyvä keksiä lisää keinoja.

Rikoslakia ei tietenkään saa kirjoittaa vain journalismin tai viestinnän ammattilaisille, vaan jokaisen verkkoon jotakin kirjoittavan pitäisi voida helposti ottaa selvää, mikä on laillista ja mikä ei.

Mitä tämä tarkoittaa yksityisen henkilön ja median näkökulmasta?
Journalistisessa toiminnassa riski syyllistyä ehdotuksessa määriteltyyn maalittamiseen on hyvin pieni. Toisaalta journalismikin saattaa joskus saada aiheita esimerkiksi sosiaalisen median avauksista, joissa kohteena on yksittäinen henkilö ja jotka synnyttävät kohteelleen ikävien kommenttien vyöryjä. Ja kuten sanottu, maalittamisen vähentyminen voi myös edistää journalismia uusien haastateltavien kautta.

Rikoslakia ei tietenkään saa kirjoittaa vain journalismin tai viestinnän ammattilaisille, vaan jokaisen verkkoon jotakin kirjoittavan pitäisi voida helposti ottaa selvää, mikä on laillista ja mikä ei. Siksi rikosnimikettäkin kannattaisi ehkä vielä harkita uudelleen. Maalittamiseksi kun on aika tavallista kutsua montaa sellaistakin toimintaa, johon lakimuutoksella ei olla puuttumassa.