Lumoava puutarha keskellä kaupunkia. Sellainen sijaitsee sinunkin naapurustossasi, jos lähellä on siirtolapuutarha-alue. Kaikki eivät kuitenkaan tiedä, että idylliset puutarha-alueet eivät ole vain mökkiläisten käytössä.
– Siirtolapuutarhat ovat kaupungin puistoja, joihin kuka tahansa voi tulla nauttimaan luonnon kauneudesta, sanoo Siirtolapuutarha-lehden toimittaja Pirjoliisa Laurén.
Ainoastaan tonteille meno on kielletty. Kujilla saa ihastella vapaasti kukkaloistoa ja sieviä mökkejä.
Avoimia yleisölle ovat myös helsinkiläiset kesämaja-alueet, joissa saa mennä kurkistelemaan myös ikkunoista sisään – toki mökkiläisiä kunnioittaen. Niitä sijaitsee esimerkiksi Lauttasaaressa, Lammassaaressa ja Kivinokassa. Erona siirtolapuutarhamökkeihin on se, ettei ympäristöä saa muokata.
Alun perin siirtolapuutarhoja perustettiin, jotta vähävaraiset kaupunkilaiset pääsisivät luontoon ja voisivat viljellä ruokaa talven varalle.
– Nykyisin alueilla on kesäisin kaikille avoimia tapahtumia, kuten kirpputoreja ja sadonkorjuumyyjäisiä, joissa myydään puutarhojen antimia ja jopa itse tarhattua hunajaa. Tuotot käytetään alueiden ylläpitokustannuksiin.
Perinteisen mökin idea on, ettei naapureita ole ihan vieressä. Siirtolapuutarhassa voi vaihtaa kuulumiset aidan yli naapurin kanssa, mikä on ollut koronavuonna monelle todellinen henkireikä.
Vuonna 2020 mökkikauppa kävi ylipäänsä kuumana, ja myös siirtolapuutarhamökit ovat kasvattaneet suosiotaan. Isoissa kaupungeissa ne ovat tosin käyneet hyvin kaupaksi jo pitkään, sillä siirtolapuutarha-alueita ei ole perustettu lisää, vaikka halukkaita mökkeilijöitä olisi riittänyt.
Nyt siirtolapuutarhojen ilmoitustauluille on ilmaantunut kyselyitä vapaista mökeistä myös pienemmissä kaupungeissa, kuten Rovaniemellä.
Poikkeusoloissa siirtolapuutarhamökki on erinomainen vaihtoehto. Siellä voi viettää aikaa koronarajoitusten mukaisesti yksin tai oman perheen kesken mutta olla kuitenkin muiden keskuudessa.
– Perinteisen mökin idea on, ettei naapuri ole ihan vieressä. Siirtolapuutarhassa voi vaihtaa kuulumiset aidan yli naapureiden kanssa, mikä on ollut koronavuonna monelle todellinen henkireikä.
Videolla Pirjoliisa Laurén kertoo, mitä et ehkä ole tiennyt siirtolapuutarhamökeistä.
Lehti palkittiin parhaana
Siirtolapuutarha-lehti valittiin vuoden 2020 ammatti- ja järjestömediaksi Aikakausmedian Editkilpailussa.
Siirtolapuutarha-alueita on Suomessa noin 60–70. Niistä suurin osa kuuluu Siirtolapuutarhaliittoon. Lehden saavat kotiinsa kaikki ne, joiden siirtolapuutarha-alue kuuluu liittoon.
Lehti on siis jäsenjulkaisu, mutta sitä voi myös tilata. Viime vuosina tilausmäärät ovat kasvaneet, mikä kertoo todennäköisesti lehden onnistuneesta uudistuksesta.
Siirtolapuutarha uudistui vuoden 2020 alussa. Uusi graafikko Riikka Siusluoto päivitti ulkoasun, ja sisältöjä uudistettiin toimittajaksi palkatun Laurénin ja lehden työryhmän ideoiden pohjalta.
Omalla tontilla sijaitsevalla mökillä saa tehdä vapaammin rakentamiseen ja remontointiin liittyviä päätöksiä. Siirtolapuutarhoissa maat on tyypillisesti vuokrattu kaupungilta.
Lehteä tekevät Laurénin ja Siusluodon lisäksi päätoimittaja Pertti Laitila ja toimitusneuvoston puheenjohtaja Maylis Karjalainen.
– Teetimme hiljattain lukijatutkimuksen, jossa noin 85 prosenttia vastaajista antoi uudistuksesta pelkästään myönteistä palautetta, Laurén sanoo.
Siirtolapuutarha-lehti on painettu kierrätyspaperille, ja sen teossa on käytetty kasvivärejä, mistä Editkilpailun raatikin toimitusta kiitti.
Aurinkosähköä ja omatarveviljelyä
Lehden tekoa ohjaavat ympäristöarvot näkyvät myös puutarhapalstoilla. Niillä mökkeily on monella tavalla ekologista. Mökeillä käytetään esimerkiksi yhä enemmän aurinkosähköä ja ilmalämpöpumppuja.
Aurinkosähkön hankintaan opastettiin vuoden 2021 ensimmäisessä numerossa.
– Luonnonläheisyys ja kesänvietto kestävällä tavalla ovat mökkeilijöille tärkeitä asioita. Ei tarvitse ajaa autolla, kun perille pääsee julkisillakin ja pyörällä. Kaikilla ei ole palstallaan omaa vessaa ja vain hyvin harvalla on oma suihku. Suihkut ja vessat ovat yhteistiloissa.
Palstoilla on myös paljon omatarveviljelyä, oman maan perunaa voi riittää jopa jouluun asti.
Elintilaa mökissä on verrattain niukasti, sillä niiden keskimääräinen koko on 20–30 neliömetriä. Siirtolapuutarhamökki ei muutenkaan ole varsinaisesti kaupungissa sijaitseva kesämökki, Laurén huomauttaa.
Mökillä ei voi asua kuin korkeintaan kesän, sillä siirtolapuutarha-alueiden vedet ja yhteistilat suljetaan talveksi.
Mikä sievissä mökeissä vetoaa?
Ero perinteiseen mökkeilyyn on myös se, että omalla tontilla sijaitsevalla mökillä saa tehdä vapaammin rakentamiseen ja remontointiin liittyviä päätöksiä.
Siirtolapuutarhoissa maat on tyypillisesti vuokrattu kaupungilta. Kaupungit antavat tarkat kaavoitukseen perustuvat säännöt esimerkiksi siitä, minkä kokoisia ja näköisiä mökit saavat olla.
– Siirtolapuutarhamökkeilijän täytyy myös olla valmis yhteisöllisyyteen, sillä alueen yhteiset hommat tehdään talkoina. Lisäksi naapurit ovat niin lähellä, että sosiaalisuus kuuluu asiaan.
Nuoret kaupunkilaiset asuvat entistä useammin pienissä asunnoissa. He toivovat kotiympäristöltään yhteisöllisyyttä ja luonnonläheisyyttä. Molempia saa myös siirtolapuutarhasta.
Turussa on käyty viime vuosina kiivasta keskustelua Kupittaan siirtolapuutarhan siirtämisestä uuteen paikkaan, sillä kaupunki on suunnitellut alueelle uudisrakentamista. Siirtolapuutarha on saanut jatkoaikaa nykyisellä paikallaan vuoteen 2025 saakka.
– Siirtolapuutarha-alueiden kohtalo riippuu aina siitä, millaisia päättäjiä äänestämme kuntavaaleissa. Jos valtuustossa istuu ainoastaan henkilöitä, jotka ovat sitä mieltä, että taloja vain puistot täyteen, tällaiset alueet lanataan siinä samalla.
Mistä sitten johtuu, että ihmiset ovat valmiita maksamaan siirtolapuutarhamökeistä isojakin summia, vaikka kaupungin maiden vuokrasopimusten jatkosta ei ole varmuutta?
Mökkeilijät pitävät palstojaan niin tärkeinä, että he ovat valmiita ottamaan riskin, ettei vuokrasopimuksia jatketa.
Asumisessa näkyy arvojen muutos, joka säteilee myös vapaa-ajan viettoon. Nuoret kaupunkilaiset asuvat entistä useammin pienissä asunnoissa lähellä kaupunkien keskustoja. He toivovat kotiympäristöltään yhteisöllisyyttä ja luonnonläheisyyttä.
Molempia saa myös siirtolapuutarhasta.
– Lapsiperheille niissä on sekin hyvä puoli, että siirtolapuutarhassa ei olla yksin toisin kuin mökillä niemennokassa. Lapsille on alueilla seuraa. Ne ovat myös turvallisia, sillä alueita ympäröi aita ja mentaliteettina on, että koko kylä katsoo vähän lasten perään.