Millaista työsi Aarre-lehdessä käytännössä on?
Olen päätoimittaja ja vastaan Aarteen sisällöstä, oheistuotteista ja toimitusbudjetista. Tärkein työni on huolehtia siitä, että vuosittain ilmestyy 11 laadukasta painettua Aarretta. Osallistun parhaani mukaan myös Aarteen markkinoinnin suunnitteluun ja edistän lehden tilaus- ja mediamyyntiä. Viestimedia Oy:n johtoryhmän jäsenenä katselen alan tulevaisuuteen ja olen mukana kustannustalon kehittämistyössä.
Mikä on Aarre-lehden tehtävä Suomen mediakentässä?
Aarre on Suomen monipuolisin metsäalan aikakauslehti. Lehti on suunnattu ensisijaisesti metsänomistajille, mutta myös tuleville tai jo metsäomaisuudestaan luopuneille, ja lisäksi kaikille muillekin metsästä kiinnostuneille.
Olin hetken myös Yhtyneiden Kuvalehtien verkkotiimin pomo, jonka kaikki alaiset olivat minua pätevämpiä. Onneksi ymmärsin tämän itse ja palasin pikapikaa lehdentekijäksi.
Miten ja milloin päädyit tekemään töitä aikakauslehdille?
Vuonna 1985 pyrin ja pääsin kesätoimittajaksi Annaan. Etenin siellä toimittajaksi, toimitussihteeriksi ja lopulta toimituspäälliköksi. Kotiliedessä olen ollut toimitussihteeri ja toimittaja, Maalla-lehdessä ja Pirkassa toimituspäällikkö, Kaksplussassa ja Aarteessa päätoimittaja.
Olin hetken myös Yhtyneiden Kuvalehtien (nykyisin Otavamedia) verkkotiimin pomo, jonka kaikki alaiset olivat minua pätevämpiä. Onneksi ymmärsin tämän itse ja palasin pikapikaa lehdentekijäksi.
Mitkä asiat sinua eniten kiinnostavat aikakauslehtijournalismissa?
Hyvät tekstit, hyvät kuvat sekä tekstin ja kuvien liitto, jonka lahjakas AD loihtii aineksiaankin hienommaksi.
Mitkä asiat saavat sinut syttymään?
Onnistuneet yhteistyöprojektit ammattitaitoisen ja toisiaan täydentävän tiimin kanssa. Jos niihin liittyy vielä aikataulu- ja budjettipainetta niin kuin melkein aina liittyy, aina parempi!
Salainen paheeni on editointi. Siinä, missä joku toinen rentoutuu ratkomalla ristikoita tai täyttämällä sudokuja, minä rentoudun editoimalla hyviä juttuja vielä vähän paremmiksi.
Olen metsänomistaja ja asun metsäni keskellä. Syksyllä sienestän, ja ympäri vuoden kokkailen herkkuruokia metsän antimista.
Millainen on suhteesi metsään?
Olen metsänomistaja ja asun metsäni keskellä. Syksyllä sienestän, ja ympäri vuoden kokkailen herkkuruokia metsän antimista. Kevättalven viikonloppuina teemme mieheni kanssa klapikoneella klapeja. Parinkymmenen heittomotin jälkeen on ihanaa päästä saunan lämpöön.
Olet ollut mukana tekemässä kirjaa Metsän ruoka-aarteet: villiruokaa vuoden ympäri. Mistä projektissa oli kyse?
Tuo on yksi Aarteen toimituksen tekemistä tilaajalahjakirjoista, joita on syntynyt jo kymmenkunta. Parhaillaan meillä on työn alla kirja Villiyrtit ja luonnonmarjat, joka postitetaan Aarteen kestotilaajille tammikuun numeron mukana. Sen jälkeen se tulee myös myyntiin.
Mikä on ollut suurin onnistumisesi alalla?
Kaipa se on se, että 38 aikkarivuoden jälkeen olen edelleen täynnä virtaa. Jaksamisessa valtavana tukena ovat Aarteen dream team -toimitus, lehden luottoavustajat ja erinomainen esihenkilöni.
Mikä on ollut merkityksellisin tekemäsi projekti ja miksi?
Kuningasmetsuri-kirja, jonka kustannustoimittaja ja -vastaava olin vuonna 2019. Aarteen vakituisen avustajan, toimittaja Risto Jussilan kirjoittama lappajärveläisen metsurin Jaakko Pessisen elämäkerta oli arvostelu- ja yleisömenestys, josta otettiin neljä painosta ja jota myytiin 12 000 kappaletta.
Oli yllättävän haastavaa opiskella kaupallisen kirjankustantamisen pelisääntöjä kantapään kautta, ja sitä ihanampaa oli päästä juhlimaan projektin onnistunutta lopputulosta yhdessä tätä kirjaa varten pystytetyn Viestimedian Kingi-tiimin kanssa.
Mikä on ollut vaikein asia aikakauslehtiurasi aikana?
Henkilöjohtamisessa kukaan ei taida koskaan olla kyllin hyvä. Muutamat mokat ovat jääneet harmittamaan näihin päiviin asti.
Introvertille lukutoukkamaalaistytölle oli eksoottista opetella lähestymään kokkareilla ja muissa pippaloissa julkkiksia ja kyselemään, mitä heille kuuluu.
Mikä on mieleenpainuvin kokemus aikakausmediauraltasi?
80-luvulta Annan Annakka-palstavuorot eli niin sanottu juorutoimittajan työ. Introvertille lukutoukkamaalaistytölle oli eksoottista opetella lähestymään kokkareilla ja muissa pippaloissa julkkiksia ja kyselemään, mitä heille kuuluu. Opin noina vuosina luontevan small talkin taidon, josta on apua myös päätoimittajan työhön liittyvissä erilaisissa tilaisuuksissa.
Millaisen projektin haluaisit vielä toteuttaa?
Tähän varmaan pitäisi vastata, että metsäaiheisen podcastin, mutta koska olen ollut jo 61 vuotta varsin epäauditiivinen ihminen, tuskinpa tästä enää muuksi muutun.
Mitä erityistaitoja tehtävissäsi tarvitaan? Miten omaa osaamista on pitänyt päivittää?
Aarteen perustamisen (2008) ja sisällön kehittämisen kannalta on ollut tärkeää, että olen 9-vuotiaasta lähtien ollut itse metsänomistaja. Päätoimittajan tehtäviin sain lisäkoulutuksen vuosituhannen vaihteessa suorittamastani mediapainotteisesta eMBA-tutkinnosta. Kirjallisuuden maisteri oppi lukemaan tilinpäätöksiä. Englanninkielisen lopputyöni kirjoitin Kaksplussan verkkopalvelusta, jota olin pystyttämässä samoihin aikoihin. Aiheenani oli verkkopalvelu aikakauslehden brändin vahvistajana.
Onko jostain yllättävästä taidosta ollut työssäsi hyötyä?
Aloitin vuonna 1981 kokkiopinnot Rovaniemellä, kun yleinen kirjallisuustiede alkoi tuntua arveluttavalta alalta työllistymisen kannalta. Jätin kokkikoulun kesken ja palasin kiltisti Tampereen yliopiston luentosaleihin, mutta ruokapuolen osaamisesta on ollut iloa kaikissa aikakauslehdissä, joissa olen ollut töissä.
Tämänhetkisessä tehtävässäni on ollut hyötyä myös metsästäjätutkinnosta, ampumaharjoittelusta sekä värikkäistä kokemuksistani oman kylän hirvi- ja peurajahdeissa.
Tämänhetkisessä tehtävässäni on ollut hyötyä myös metsästäjätutkinnosta, ampumaharjoittelusta sekä värikkäistä kokemuksistani oman kylän hirvi- ja peurajahdeissa. Nykyään en enää metsästä, vaan mieheni hommaa riistaa pakastimeen.
Tiesitkö aina päätyväsi juuri tähän ammattiin?
Yliopistossa hakeuduin tiedotusopin sivuaineopintoihin. Parin kesätoimittajakesän jälkeen tähtäsin nimenomaan aikakauslehtiin, ja näissä hommissa olen pysytellyt.
Palstalla on uusi juttusarja, jossa esitellään aikakausmaailman ammattilaisia toimittajista graafikoihin ja koodareista valokuvaajiin. Juttuun haastateltu saa aina ilmiantaa seuraavan työssään ansioituneen aikkarialan ammattilaisen. Mari Ikonen haastaa seuraavaksi vastaajaksi Tähdet ja avaruus -lehden Marko Pekkolan seuraavin perustein.
– Metsä on laaja aihepiiri, mutta avaruus on vielä laajempi. Fiksu ja hauska Marko Pekkola luotsaa visuaalisesti komeaa lehteään sammumattomalla intohimolla.
Mari Ikonen
- On syntynyt ja asuu metsän keskellä Hausjärvellä oman metsän puista rakennetussa talossa.
- Ollut aikakauslehtialalla vuodesta 1985, työskennellyt aiemmin mm. Annassa, Kotiliedessä, Kaksplussassa, Pirkassa ja Maalla-lehdessä. Vuodesta 2008 alkaen metsänomistajille suunnatun Aarre-lehden (Viestimedia Oy) päätoimittaja.
- Harrastaa painettujen kirjojen lukemista, ruoanlaittoa leivinuunissa ja ruskaretkeilyä Lapissa.