Miten Suomen Kuvalehden palkittu kuvajournalismi syntyy, kuvatoimittaja Jarmo Wright?

Vuonna 2023 Editkilpailun Vuoden valokuvaaja aikakausmediassa -sarjan voitti Suomen Kuvalehdelle kuvannut freelancer Aapo Huhta ja vuonna 2022 Akseli Valmunen. Lehden valokuvaajat ovat olleet valokuvasarjojen kärkikahinoissa lukuisia kertoja. Mutta mikä on lehden salaisuus?

Suomen Kuvalehden kuvatoimittaja Jarmo Wright arvelee, että yksi olennainen tekijä on se, että kuvatoimituksessa ei suunnitella etukäteen liian tiukasti asioita. Kun kuvaajan kanssa keskustellaan, pyritään antamaan mahdollisen laajat taustatiedot aiheesta, mutta muutoin kuvaajat saavat vapaat kädet.

Jarmo Wright on ollut Suomen Kuvalehdessä kuvatoimittajana kuusi vuotta. 

– Meillä kuvaajia kannustetaan siihen, että he uskaltavat käyttää luovuuttaan ja tehdä omia ratkaisujaan. Heidät valitaan kuvittamaan juttu juuri omintakeisen kuvaustyylinsä ansiosta ja se saa näkyä. Emme koskaan ohjeista kuvaajia niin, että kuvattavasta tulee ottaa yksi lähikuva, yksi laajakuva ja jokaisessa kuvassa kuvattavalla tulee olla hymy ja katsekontakti kameraan, hän sanoo.

Wright korostaa, että Suomen Kuvalehdessä juttua ei ole juuri koskaan ennen kuvauksia taitettu valmiiksi, kuten monissa muissa lehdissä tunnutaan tekevän. Ainoastaan jutun sivumäärä voi rajata kuvien määrää.

Osasyy menestykseen on kuvatoimittajan mukaan sekin, että Suomen Kuvalehti on ainutlaatuinen suomalaisessa mediakentässä. Wright toteaa, että Suomen Kuvalehti on korkeatasoiseen journalismiin keskittyvä yleisaikakauslehti, jonka kokonaisvaltaiseen visuaalisuuteen, kuviin, grafiikoihin ja taittoon, on panostettu paljon. Siitä syystä lehti on myös kuvaajien näkökulmasta houkutteleva.

Akseli Valmunen palkittiin vuoden valokuvaajana Editkilpailussa vuonna 2022. Suomen Kuvalehden juttu Kaikkien aikojen festarikesä (SK 35/2022) oli Akselin kuvaama.

Ei geneerisiä kuvapankkikuvia

Suomen Kuvalehdessä kuvat saavatkin poikkeuksellisen paljon tilaa. Lehdessä julkaistaan mieleenpainuvia reportaaseja, oivaltavia uutiskuvia ja tarkoin valikoituja henkilökuvia. Sen sijaan, että lehti olisi täynnä paljon pieniä kuvia, valokuvia julkaistaan valikoiden ja mahdollisimman isolla – niin, että kuvat kaappaavat huomion ja houkuttelevat lukijan tekstin ääreen.

– Meidän kuvalinjamme on rohkea, yllättävä ja pysäyttävä. Lehdessämme yksi kuvan tärkeä on tehtävä on kuvittaa juttua tai juttuaihetta, mutta ei välttämättä suoraan tekstiä. Joskus teksti voi kulkea omaa linjaansa ja kuvat omaansa, hän sanoo.

Suomen Kuvalehdessä kuvalle annetaan paljon tilaa. 

Suomen Kuvalehti julkaisee useita kertoja vuodessa sekä suomalaisten että ulkomaisten kuvaajien omia kuvausprojekteja, joita kutsutaan kuvaussalkuiksi. Niissä kuva on pääosassa ja tekstiä on vähemmän: jutussa on yleensä hiukan pidempi ingressi ja laajennetut kuvatekstit, jotka kirjoittaa Suomen Kuvalehden oma toimittaja.

– Tämä on kuvaajille hyvä ja motivoiva foorumi tuoda omaa osaamistaan ja omia projektejaan esiin. 

Wright haluaisi nähdä aikakauslehtijournalismissa enemmän rohkeutta sekä kiinnostavia ja yllättäviä kuvia. Nykyään lehdissä on harmittavan paljon helppoja, halpoja ja mitäänsanomattomia valokuvia.

– Monissa toimituksissa käytetään aivan liikaa geneerisiä kuvapankkikuvia, joilla vaan kuvitetaan tekstiä jotenkin – se on kuvan halventamista. Kuvaa pitäisi ajatella yhtä tärkeänä kokonaisuutena kuin tekstiä.

Hän toivoo, että kuvaan satsattaisiin aikakauslehdissä enemmän ja toimitukset panostaisivat kuvatoimittajiin sekä ammattitaitoisiin taittajiin ja graafikoihin. Vähintäänkin kuvien taustalla olisi hyvä olla jonkinlaista ajatusta.

Valokuvaus on maailman luomista lukijalle

Suomen Kuvalehdessä kaikki kuvauskeikat tehdään freelancereiden voimin, sillä Otavamedialla ei ole enää omia kuvaajia. Lehden valokuvaajaporukka on vakiintunut vuosien varrella: joukkoon pyritty haalimaan Suomesta ja ulkomailta parhaat tekijät, joista valitaan sopiva kuvaaja kullekin keikalle. Lehti etsii koko ajan myös uusia kuvaajia ja käy mielellään läpi uusien kuvaajien portfolioita.

Kuvista ja kuvasuunnittelusta lehdessä vastaavat ulkoasupäällikkö, kuvatoimittaja, AD ja digivisualisti-graafikko. Kuvatoimittaja suunnittelee kuvia, buukkaa valokuvaajia ja ohjeistaa heitä, seuraa kuvatoimistojen kuvavirtaa ja valikoi sieltä kiinnostavia kuvia lehteen. Kuvatoimituksen ihmiset toimivat tiiviissä yhteistyössä juttuja suunnittelevien tuottajien kanssa. 

– Kun juttuaihe ja sen näkökulma on päätetty, pidetään kuvakokous, jossa kerrotaan jutusta ja sen taustoista ja pohditaan yhdessä kuvallista toteutusta. Siinä kohtaa päätetään myös, tuleeko juttuun kuvitus vai kuvataanko se. Joskus jo siinä kohtaa mieleen saattaa putkahtaa kuvaaja, jonka tyyliin keikka erityisen hyvin sopisi, hän sanoo.

Aapo Huhdan ottama kuvasarja näyttelijä Pihla Viitalasta Suomen Kuvalehden jutussa Hän: Pihla Viitala, Suomen Kuvalehti 14–15/2023.

Palaverin jälkeen kuvaajan kanssa keskustellaan ja hänet briiffataan. Joskus kuvien ottamisesta niiden julkaisuun on aikaa useampi viikko, mutta jos kyse on ajankohtaisesta uutisaiheesta, kuvat saatetaan painaa printtilehteen jo samalla viikolla.

– Nyt teemme kovaa vauhtia juhannuslehteä ja kesän numeroita, jotta kuvauksiin jää tarpeeksi aikaa.

20 vuotta Otavamediassa työskennellyt Jarmo Wright on itsekin valokuvaaja, joka aloitti uransa Kotilieden kuvaajana. Hän ei koskaan ehtinyt valmistua Taikista, sillä hänet revittiin koulunpenkiltä työelämään. Kotilieden pestin jälkeen hän toimi valokuvaajien ja studioiden yhteenliittymän eli Otavamedian kuvaryhmän kuvapäällikkönä. Suomen Kuvalehdessä hän aloitti 6–7 vuotta sitten, kun kuvaryhmä hajautettiin takaisin lehtiin.

Mutta mikä valokuvassa kiehtoo yhä parikymmenen vuoden jälkeen?

– Valokuvaus on maailman luomista lukijalle. On hienoa, kun kuvat voivat tuoda juttuun oman näkökulmansa, pysäyttää lukijan miettimään asioita ja luoda siihen jotain omaa, hän sanoo.

Lue myös: Vuoden 2023 valokuvaaja Aapo Huhta haluaa venyttää valokuvan rajoja: "En tee kompromisseja kuvavalintojen kanssa"

Lue myös: Vuoden valokuvaaja 2022 Akseli Valmunen: "Kuvan tarkoitus ei ole olla kaunis vaan välittää merkityksiä"