Juoksija-lehden päätoimittaja Pena Rekiranta: “Lajin sisäisiin kipupisteisiin sohaiseminen tekisi hyvää kaikille osapuolille”

Millaista työsi lehdessä käytännössä on? Mitä kaikkea teet? 

Suunnittelen Juoksijan sisällön kokonaan. Olen yhteyksissä avustajien kanssa, sovin ja suunnittelen tulevia juttuja sekä editoin avustajilta tulevia juttuja. Kirjoitan itse usein henkilöjuttuja. Kokoan aina lehden varusteosion, ja etenkin kevättalvella juoksukenkien testaaminen työllistää. Lisäksi osittain kirjoitan ja kokoan lehden ajankohtaisosion ja satunnaisesti kirjoitan muitakin juttuja.

Kuvausjärjestelyjen hoito ja kuvien etsintä on myös yksi osa työtäni. Taittovaiheessa teen yhteistyössä taittajan kanssa kuvavalintoja ja juttujen ulkoasuratkaisujen ideointia. Videoita teen myös sopivissa tilanteissa, sekä satunnaisesti somea.

Miten itse olet hurahtanut juoksemiseen? Millainen juoksija olet? 

Aloitin parikymmentä vuotta sitten juoksemaan. En kutsuisi sitä hurahtamiseksi, vaan enemmän juoksu on hiljalleen kehittynyt elämäntavaksi. Mitään oikeaa urheilutaustaa minulla ei ole, mutta liikunta ja urheilu ovat jollain tavalla aina kiinnostaneet. Tätä nykyä olen semi-tavoitteellinen kilpakuntoilija.

Paluu juurille. Pena Rekirannan aloittaessa Juoksijan avustajana, sijaitsi lehden toimitus vielä Olympiastadionilla ja juuri tässä kaarteessa. 

Juoksija on muutakin kuin printtilehti. Verkkosivuilla ja Youtubessa on esimerkiksi treenivideoita. Millaista muuta sisältöä teette? 

Treeni- ja haastatteluvideoiden ohella olemme melko aktiivisia etenkin Instagramissa. Siellä on hyvä vinkkailla lehden juttuihin sekä verkkosivuillemme. Juoksija.fi-sivusto kokoaa Juoksijan ohella saman lehtiperheen Hiihdon ja Suunnistajan sisällöt samaan paikkaan. Kuukausimaksullisen sivuston tilaajat saavat kaikkien lajiemme sisällöt. Julkaisemme myös joka kevät erillisen Polkujuoksija-lehden. Lisäksi pari kertaa kuussa lähettämällämme uutiskirjeellä on varsin hyvä tavoittavuus.

Juoksija-lehden suosituinta sisältöä ovat kaikki harjoitteluun, lihaskuntoon ja lihashuoltoon liittyvät jutut. Myös henkilöjutut ja kisajutut ympäri maailmaa ovat tärkeitä.

Miten ja milloin päädyit tekemään töitä aikakauslehdille?

Vuoteen 2009 asti olin ihan muissa hommissa. Suoritin 2008 tiedotusopin perusopinnot verkossa, ja vuonna 2009 kävin Laajasalon opiston urheilutoimittajalinjan. Sen jälkeen avustin Juoksijaa sekä muita julkaisuja muutaman vuoden ajan, kunnes sain vakituisen paikan Juoksijasta vuonna 2015. Juoksijaan päädyin oman harrastelun ja kiinnostuksen kautta.

Kaikkien ei tarvitse, eikä edes pitäisi, juosta maratonia tai edes puolimaratonia. Kaikki juokseminen on yhtä arvokasta ja arvostettavaa.

Mitkä ovat suurimpia trendejä juoksumaailmassa juuri nyt? 

Tapahtumapuolella matalan kynnyksen tarjonta on lisääntynyt kansainvälisesti ja Suomessakin viiden kilometrin kilpailumatka on yleistynyt viime aikoina paljon, ja se on hyvä asia. Vitonen sopii erinomaisesti tavoitteelliselle juoksijalle vauhtivarojen testaamiseen ja toisaalta se on erinomainen matka aloittelijan ensimmäiseksi juoksumatkaksi juoksutapahtumassa. Toivoisin, että juoksuharrastukseksi miellettäisiin enemmän myös lyhyemmät matkat. Kaikkien ei tarvitse, eikä edes pitäisi, juosta maratonia tai edes puolimaratonia. Kaikki juokseminen on yhtä arvokasta ja arvostettavaa.

Juoksukengissä painotus on siirtynyt mukavuuteen. Muhkeasti vaimennettuja juoksukenkiä tulee yhä enemmän tai tehdään plusversioita vanhoista malleista. Trendi on siis lähempänä tavallista kuluttajaa kuin muutaman vuoden takainen aika, jolloin intoiltiin enemmän kilpajuoksijoille suunnatuilla ”superkengillä”. 

Penalle juoksu on paitsi työ, myös elämäntapa. Vapaalla hän on semi-tavoitteellinen kilpakuntoilija.

Polkujuoksu on edelleen tietynlainen trendilaji. Siihen liittyy ainakin pienessä mittakaavassa sellainen lajin sisäinen trendi, että tapahtumissa tarjolla on yhä useammin todella pitkiä matkoja, kuten 100, 160 tai jopa yli 300 kilometriä. Ne kiinnostavat yhä enemmän myös tavallisia harrastajia. Toisaalta myös polkujuoksukisoissa on yhä useammin matalan kynnyksen, 5–12 kilometrin, matkoja, jotka sopivat aloittelijoiden ja junioreiden kisailtaviksi.

Trendinä voisi myös nähdä uudenlaiset ja urbaanit juoksuyhteisöt, joita viriää ainakin somesta päätellen nuorten aikuisten keskuudessa siellä sun täällä. Hyvä, että perinteisen urheiluseuratoiminnan tai valmentajavetoisten harjoitusryhmien oheen tulee tällaistakin.  

Lajin sisäisiin kipupisteisiin silloin tällöin sohaiseminen tekisi myös hyvää kaikille osapuolille.

Miten Juoksija-lehti kilpailee kaiken muun somessa olevan juoksumateriaalin kanssa?

Meille kirjoittavat asiantuntijat ovat alallaan meritoituneita ammattilaisia. Asiantuntemus on siis se millä pyrimme erottumaan. Ei se aina ole helppoa, kun somemaailmassa koviten huutava saa usein suurimman huomion. 

Mikä on tärkein asia, mitä olet työelämässä oppinut?

Kun lehden suunnittelu tuli pääosin omalle vastuulleni, jouduin opettelemaan sitä, että jos minulla on selkeä näkemys jostain asiasta, minun pitää tuoda se esiin, vaikka toinen osapuoli ei näkemyksestäni pitäisikään. Eli kun opin sanomaan mielipiteeni rehellisesti ja toisinaan sanomaan ei, on ollut paljon helpompaa.

Juoksija-lehden kohderyhmä on kaikki kestävyysurheilusta ja liikunnasta kiinnostuneet.

Mihin suuntaan näet urheilun erikoislehtien kehittyvän?

Liikuntaan ja hyvinvointiin liittyvät harrastelehdet lienevät jatkossakin tärkeitä ainakin osalle lajien harrastajista ja eräänlainen heimoon kuulumisen merkki. Näkisin kehittymisen tarpeen liittyvän lehtituotteen visuaalisuuteen, elämyksellisyyteen, ja siihen että lehden lukeminen ei olisi vain sitä hyötysisällön tankkaamista, vaan että tarjoiltaisiin syvällisiä taustatarinoita tai herätettäisiin jopa ihan uusia näkökulmia koko touhuun.

Lajin sisäisiin kipupisteisiin silloin tällöin sohaiseminen tekisi myös hyvää kaikille osapuolille. Itse pyrin tätä puolta lisäämään, mutta harmillisen vähän jää aikaa tuollaisiin juttuprojekteihin. Näkisin myös, että digitaalisten ratkaisujen kehittäminen on erikoisaikakauslehdille tulevaisuudessa hyvin tärkeää, etenkin jos halutaan tavoittaa nuorempaa lukijakuntaa.

Mikä on ollut vaikein asia aikakauslehtiurasi aikana? 

Juoksija on ilmestynyt vuodesta 1971, ja se on perinteisesti ollut kestävyysjuoksuun intohimoisesti suhtautuvien lehti, ja takavuosikymmeninä varsin kilpaurheilupainotteinen. Viimeisinä vuosikymmeninä kehitys on vienyt Juoksijaa enemmän kuntoilijoiden suuntaan, ja juttuja on aloittelijoille ja esimerkiksi terveys-, hyvinvointi- ja ravintoaiheita on enemmän. Tästä syystä pitkään lehteä tilanneet moittivat Juoksijan muuttuneen naistenlehdeksi, jossa ei ole enää yhtään kilpaurheilua. Joskus taas aloittelevat juoksijat kertovat lehden olevan edelleen ”liian pro” tai liian kilpaurheilupainotteinen heille. Erilaisten odotusten välissä tasapainoileminen on toisinaan hankalaa.

Valtteri Bottaksen haastattelu joskus vuosikymmen sitten oli aika mieleenpainuva, mutta ei välttämättä hyvällä tavalla.

Mikä on paras tai mieleenpainuvin kokemus aikakausmediauraltasi?

Valtteri Bottaksen haastattelu joskus vuosikymmen sitten oli aika mieleenpainuva, mutta ei välttämättä hyvällä tavalla. Olin myöhässä, ajelin kauheassa kaatosateessa, ja sellainen alkeellinen puhelimen navigointisysteemi taisi ohjata väärälle reitillekin. Tilaisuus pidettiin Bottaksen sponsorin tiloissa Lahdessa. Harhailin joissakin ihan väärissä osoitteissa ensin. Lopulta kun rillit huurussa löysin paikalle, tokaisin Williams-tallin tiedottajalle onnittelut naimisiinmenon johdosta (meillä oli pitkä viestien vaihto taustalla ja hänen sukunimensä oli muuttunut jossain vaiheessa). Hän vastasi, että ”ei, kun se on itse asiassa toisin päin”. Pahoittelin erehdystä.

Parinkymmenen minuutin haastattelu meni kylläkin hyvin, Valtteri hoiti homman ammattimaisesti. Puhuimme pyöräilystä ja juoksuharjoittelusta, ja kirjoitin jutun silloiseen Pyöräily+Triathlon-lehteen. Eli keikkaan liittyvä sekoilu ei näkynyt lukijalle, ja hyvä niin. Hävetti kyllä aika raskaasti. Lopputulos kuitenkin ratkaisee, ei prosessi!

"Olympiastadionille saapuminen sykähdyttää joka kerta. Stadikan remontin jälkeen olen päässyt monien muiden juoksijoiden kanssa treenaamaan Stadionin sisäjuoksuradalle eli Tunneliin, jossa voi juosta sisätiloissa 400 metrin rataa hyvissä oloissa talvellakin. On mahtavaa, että tavalliset kuntoilijatkin voivat käydä treenaamassa Stadionilla. Keväällä tuhansien juoksijoiden juhlahetki on juosta Stadikan radalla maaliin Helsinki City Running Dayssä."

Viime aikojen hienoin projekti oli Juoksijan 7/2024 henkilöjuttuni ultrajuoksija Noora Honkalasta. Tunsin Nooran jo entuudestaan, ja olin tehnyt hänestä henkilöjutun jo vuonna 2013. Noora kutsui minut ensin seuraamaan, kun hän oli hierojansa käsiteltävänä. Se ei tosiaankaan ollut mitään silittelyä, vaan kunnon vääntöä. Sen jälkeen kävimme kuvaamassa jutun lisämateriaaliksi haastatteluvideon, jonka jälkeen seurasi parituntinen varsinainen haastattelu. Noora on upea ja sydämellinen tyyppi, ja menestys ultrajuoksussa on tuonut hänelle tervettä itseluottamusta. Se heijastui myös varsin suorasukaisina kommentteina itse jutussa, ja sehän toki minulle kirjoittajana kelpasi. Jutusta tuli mielestäni erinomainen. Nooran mies Sami kuvasi vieläpä upean kansikuvan kyseiseen numeroon.

Onko jostain yllättävästä taidosta ollut työssäsi hyötyä? 

Ei ehkä yllättävä taito, mutta kiinnostus ja osaaminen videokuvaamiseen ja -editointiin on ollut hyödyllistä. Tykkään tehdä videoita, niissä saa käyttää luovuutta hieman eri tavalla kuin kirjoitetussa jutussa.

Tiesitkö aina päätyväsi juuri tähän ammattiin?


En todellakaan.

Palstalla on juttusarja, jossa esitellään aikakausmaailman ammattilaisia toimittajista graafikoihin ja koodareista valokuvaajiin. Juttuun haastateltu saa aina ilmiantaa seuraavan työssään ansioituneen aikkarialan ammattilaisen. Pena Rekirannan juttuun haastoi Antiikki & Design -lehden AD Miia Taskinen.

Penan valinta seuraavaksi haastateltavaksi on Tekniikan Maailman toimittaja Petja Partanen seuraavin perustein:

– Tekniikan Maailma on pitkän historian aikana onnistunut säilyttämään suuren lukijakunnan ja aseman eräänlaisena virallisena totuutena teknisten asioiden vertailussa. Millä keinoin tämä asema on onnistuttu säilyttämään? Ja miten erittäin teknisistä aiheista saadaan kiinnostavaa sisältöä myös tekniikasta vähemmän kiinnostuneille? Ja onko TM vain äijäilyä, eli onko sillä paljon naislukijoita?