Voisiko suomalainen toimittaja ansaita uutiskirjeellä perinteisten mediatalojen ulkopuolella?
Vastaus on ehkä, jos tietyt edellytykset täyttyvät.
Tekijävetoinen journalismi (creator-led journalism) on maailmalla jo pitkälle jalostettua mutta Suomessa vielä pienimuotoista bisnestä.
Tekijävetoisuudella tarkoitetaan journalistista toimintaa, jossa yksittäinen toimittaja tai pieni tiimi vastaa sisällön tuotannosta, jakelusta ja usein myös ansainnastaan ilman mediatalon välikäsiä. Perinteisten aikakausmedioiden kannalta se kuulostaa äkkiseltään uhalta, mutta voi olla myös mahdollisuus.
Tähän tarkoitukseen suunniteltuja julkaisualustoja ovat muun muassa Substack, Beehiiv, Ghost, Journalists Pay Themselves ja Snapstream. Niiden toiminta perustuu maksullisiin uutiskirjeisiin, joita laativat nimitoimittajat seuraajakunnalleen.
Tunnettuja Substack-journalisteja ovat esimerkiksi The Interceptin perustaja Glenn Greenwald, entinen New York Magazinen kolumnisti Andrew Sullivan ja ilmastojournalisti Emily Atkin.
Voisiko suomalainen toimittaja ansaita uutiskirjeellä perinteisten mediatalojen ulkopuolella?
Suomalaisia toimittajia on Substackissa vielä vähän.
Kolumnisti ja tietokirjailija Merja Mähkä on vastikään alkanut tehdä Substackiin Merja Mähkän rahat -uutiskirjettä. Hän on lähettänyt tilaajilleen kaksi uutiskirjettä, jotka ovat olleet maksuttomia. Juttuja voi lukea myös Substackin sovelluksessa.
– Maksullisuus kiinnostaa, eikä loputtomasti voi tehdä työtä hyväntekeväisyytenä, Mähkä sanoo.
Hän vertaa uutiskirjeen tuotto-odotuksia lehtikolumnin kirjoittamiseen.
– Substackin maksullisten uutiskirjeiden minimikuukausimaksu on 4,90 euroa. Jos kolumnista saa 400–500 euroa, tarvitsen runsaat sata tilaajaa, että saisin saman rahan kuin kolumnista.
Substack ottaa maksuista kymmenen prosentin provision, muutoin tulot jäävät julkaisijalle itselleen.
Mähkää myös miellyttää ajatus siitä, että rahavirta on hänen omissa käsissään.
– Siinä on kasvupotentiaalia. Lehti sen sijaan ei koskaan maksa minulle sovittua summaa enempää, vaikka kirjoitukseni olisivat kuinka suosittuja.
Substackin maksullisten uutiskirjeiden minimikuukausimaksu on 4,90 euroa. Jos kolumnista saa 400–500 euroa, tarvitsen runsaat sata tilaajaa, että saisin saman rahan kuin kolumnista.
Toki Substackissa voivat julkaista muutkin kuin journalistit. Esimerkiksi riippumattoman kaupan alan analyytikon Arhi Kivilahden Kaupan tila -uutiskirje kilahtaa postilaatikkoon monta kertaa viikossa.
Brittiläinen Press Gazette laski kaksi vuotta sitten, että ainakin viisi Substackin uutiskirjettä keräsi yli miljoona dollaria vuodessa. Kärkipaikkaa piti historian professori Heather Cox Richardsonin julkaisema Letters from an American -uutiskirje vähintään viiden miljoonan dollarin vuosiansioilla.
Merja Mähkä sanoo, että valmis tunnettuus auttaa Substackin kaltaisessa palvelussa. Hänellä itsellään on nyt 5 300 tilaajaa.
– Brändi täytyy luoda jossain muualla tai Substackissa. Eiväthän ihmiset ota sähköpostiinsa tuntemattoman ihmisen viestejä kovin halukkaasti.
Mähkä on rakentanut omaa brändiään muun muassa blogeissa, podeissa, kolumneissa, tietokirjoissa ja sosiaalisen median kanavissa. Hän pitää sisällön kannalta merkityksellisenä sen hyödyllisyyttä lukijoille.
– Miksei esimerkiksi joku kodin ammattijärjestäjä pystyisi myymään uutiskirjettä, jos hän pystyy myymään omia verkkokurssejaan?
Merja Mähkä sanoo, että valmis tunnettuus auttaa Substackin kaltaisessa palvelussa. Hänellä itsellään on nyt 5 300 tilaajaa.
Tekijävetoisuus ei sinänsä ole uusi ilmiö Suomessakaan. Esimerkiksi Rapport-alusta on julkaissut tekijävetoisia, yleisön rahoittamia journalistisia juttuja jo pitkään. Long Play ja Uusi Juttu ovat totuttaneet yleisöä maksamaan erityisestä niche-mediasta.
Kun perinteinen media nojaa tottumukseen perustuvaan tilausmaksuun, tekijävetoisen journalismin ansaintalogiikkaa voi ajatella henkilökohtaisena kannatusmaksuna tietylle journalistille.
Samaan aikaan perinteisen median repertuaari kapenee, kun toimituksia ja medioita yhdistellään tai lopetetaan kokonaan. Erityisaihepiirejä jää kattamatta, kun erikoismediat harvenevat. Jatkuvien muutosneuvotteluiden vuoksi vapailla markkinoilla on myös paljon osaavaa työvoimaa, jolle uudet alustat ja toimintatavat ovat helppoja omaksua.
– Media-alalla ajatellaan usein, että yleisön maksuhalukkuus vaatii suuren määrän sisältöä. Entä jos ihmiset ovatkin valmiita maksamaan jostain tietystä sisällöstä jonkun tietyn tekijän tekemänä? Voisiko aikakausmedia-ala vielä miettiä nicheä tarkemmin, pohtii medialiiketoiminnan asiantuntija Anna Ruohonen.
Ruohonen on työskennellyt pitkään muun muassa liiketoimintajohtajana perinteisessä mediassa sekä uusien yritysten kasvu- ja liiketoiminnan parissa. Hän kertoo maksavansa itse kahdesta Substack-uutiskirjeestä alle kymmenen euroa kuussa.
Ruohonen ei näe, että Substackin kaltaiset palvelut muodostaisivat yleistyessään uhan perinteisille mediataloille. Tekijävetoisuus on tuttua jo esimerkiksi käsityöohjeita julkaisevissa aikakauslehdissä.
– Tekijät myyvät sisältöään myös siihen erikoistuneissa palveluissa. Aikakausmedia on elänyt hyvässä keskinäisessä suhteessa näiden tekijöiden kanssa, ja kumpikin hyötyy toisistaan. Kyse on enemmänkin ekosysteemiajattelusta kuin nollasummapelistä.
Tekijävetoisuus ei sinänsä ole uusi ilmiö Suomessakaan. Esimerkiksi Rapport-alusta on julkaissut tekijävetoisia, yleisön rahoittamia journalistisia juttuja jo pitkään.
Kun tekijä julkaisee itse omalla alustallaan, edessä on monia eettisiä ja juridisiakin kysymyksiä. Laatua valvova editointiporras puuttuu välistä, jolloin riskinä on, että riippumattomaan vaikutelmaan pyrkivät tekstit voivat muuttua puolueellisiksi tai jopa piilomainonnaksi.
Alustat eivät ole Julkisen sanan neuvoston itsesääntelyn alaisia, jolloin tekijöitä ei ole esimerkiksi velvoitettu tarkistamaan tietojaan, korjaamaan virheitään tai julkaisemaan vastineita. Kaikki on silloin kiinni tekijän ammattietiikan tasosta.
Anna Ruohonen muistuttaa myös tekijänoikeuksista. Jos tekijävetoinen media muuttuu merkittäväksi ilmiöksi, myös tekijänoikeuskäytäntöjä saattaa Ruohosen mielestä olla tarpeen miettiä uusiksi.
– Tekijä voi monetisoida omia oikeuksiaan eri tavoin. Se on se, jolla käydään kauppaa. Tekijävetoisen journalismin tekijä pitää tekijänoikeudet itsellään, eikä anna niitä esimerkiksi kustantajalle. Kannattaa miettiä, mitkä tekijänoikeudet pitää, mitkä myy ja miten kaupallistaa sisältönsä monta kertaa.
Tekijävetoinen journalismi
- Tekijävetoinen journalismi tarkoittaa yksittäisen toimittajan tai pienen tiimin julkaisemaa journalistista sisältöä esimerkiksi uutiskirjealustalla.
- Substack-uutiskirjeessä minimitilausmaksu käyttäjille on 4,90 euroa kuukaudessa, mutta kirjeet voivat olla myös maksuttomia.
- Menestyminen edellyttää vahvaa brändäystä useissa eri kanavissa.
