Lausuntokierroksella on sääntöjen kolmas luonnos, ja koska niiden valmistumiselle EU:n tekoälyasetukseen kirjattu määräaika alkaa jo vähitellen olla käsillä, vallankumouksellisia parannuksia tekstiin ei juuri enää odoteta. Euroopan kustantaja- ja tekijäjärjestöjen kannanotossa nyt pöydällä olevaa paperia pidetään kuitenkin niin huonona, että ne pitävät parempana vaihtoehtona jopa jatkaa kokonaan ilman käytännesääntöjä. Pettymys säännöt tämänhetkisessä muodossaan ovat varmasti myös suomalaisille mediayrityksille (ks. myös Medialiiton uutinen aiheesta).
Käytännesääntöjen tarkoitus ei ole korvata varsinaisia tekijänoikeussääntöjä, jotka ovat jatkossakin unionin direktiiveissä ja jäsenvaltioiden tekijänoikeuslaeissa, ja tämä lähtökohta todetaan myös kolmannen luonnoksen tekstissä kirkkaasti. On silti hyvä kysymys, mitä arvoa käytännesäännöillä on, elleivät ne lopulta tuokaan mitään lisää lainsäädännön sisältämiin tekijänoikeuden haltijan oikeuskeinoihin.
Esimerkiksi kuluttajansuojan kanssa tekemisissä olevat yritykset tietävät, ettei takuuksi saa kutsua jotakin, joka ei lainkaan paranna kuluttajan asemaa verrattuna tällä jo lain perusteella oleviin oikeuksiin. Se mitä luova ala olisi ennen kaikkea odottanut, olisi ollut riittävä läpinäkyvyys tekoälyn koulutuksessa käytettyihin lähteisiin.
On silti hyvä kysymys, mitä arvoa käytännesäännöillä on, elleivät ne lopulta tuokaan mitään lisää lainsäädännön sisältämiin tekijänoikeuden haltijan oikeuskeinoihin.
Vaikeus lähteitä koskevassa avoimuudessa johtunee tekoälykehityksen historiasta. Kokeilun innossa erilaisia datasettejä on varmaankin haalittu ja yhdistelty vähän kaikkialta mistä niitä on voinut saada, isommat kielimallit lienee rakennettu pienempien päälle, eikä tietoa koulutusmateriaalin tarkasta sisällöstä tai edes sisällön alkuperän laillisuudesta tai laittomuudesta välttämättä enää voi löytää. Sikäli kun jälkiä lähteisiin paljastuu, ne voivat isoillakin toimijoilla johtaa piraattisivustoille, mistä Metan tekoälyä koskevat oikeusprosessit ovat hyvä esimerkki (ks. tekijänoikeusjärjestö Sanaston uutinen).
Sattumiin, joissa tekoälypalvelu tuottaa vahingossa tai varta vasten ongittuna lähdemateriaaliaan sellaisenaan, tekijänoikeuskorvaukset eivät tietenkään yleisesti saisi perustua. Myös aikakausmedian kustantajien kannalta lähteiden läpinäkyvyys, vaikkapa juuri käytännesääntöjen tai muun itsesääntelyn kautta luvattuna, olisi keskeinen työkalu tekijänoikeuslain kielto-oikeuden käyttämiseen ja lisensiointiin.
Ellei koko lähdemateriaalia voida jäljittää, läpinäkyvyyden tulisi ulottua vähintäänkin tietoon siitä, mitä tiedetään ja mitä ei tiedetä. Jo tunnistettujen tekijänoikeusriskienkin salaamista on vaikea perustella. Liikesalaisuudet ovat tärkeitä, muttei liikesalaisuuksien suojankaan oikea tarkoitus ole antaa oikeutta salata, mitkä tuotannontekijöistä ovat ostettuja ja mitkä varastettuja.
Ongelmat ovat antaneet jo aiheen väittää, että nykyinen tekijänoikeusjärjestelmä on esteenä innovaatioille ja vaatii uudelleenkalibrointia. Kalibroinnin tarpeessa lienevät kuitenkin tekoälyjärjestelmät eikä tekijänoikeusjärjestelmä.
Ilman inhimillistä luovuutta tekoäly joutuu umpikujaan, joten edellytykset luovalle alalle on pakko turvata jo tekoälyn itsensäkin vuoksi.
Tekijänoikeuksien lisensioinnilla tekoälyn koulutukseen on parhaimmillaan mahdollista huolehtia samanaikaisesti sekä luovan alan että tekoälysovellusten jatkuvuudesta. Yksi tekoälyn kiehtovimmista piirteistä on nimenomaan se, että kouluttamisessa tarvitaan mahdollisimman korkeaa ilmaisullista laatua. Tekoälyn hyötysuhde on pienempi kuin yksi, kuten tietysti minkä tahansa muunkin koneen.
Kaunokirjallisesti laadukkaasta oppimateriaalista se saa yrityksille hyviä tiedotteita, mutta pelkistä yritysten tiedotteista ei synny mitään käyttökelpoista. Ilman inhimillistä luovuutta tekoäly joutuu umpikujaan, joten edellytykset luovalle alalle on pakko turvata jo tekoälyn itsensäkin vuoksi. Siinä missä tekoäly luo innovaatiopolkuja yhä uusille tavoille hyödyntää luovia sisältöjä, itse sisältöjen innovaatiot syntynevät jatkossakin ihmisaivoista.
Lähteiden puuttuvan läpinäkyvyyden ohella käytännesääntöluonnoksen keskeinen heikkous ovat sen laimeat sanamuodot. Sitoutumisen sijaan toimijat kertovat monessa kohtaa yrittävänsä tehdä parhaansa. Tekijänoikeusmyönteisesti tulkittuna tämä voi toki tarkoittaa, että ainakin kansainvälisen jättialustasarjan resursseilla pitäisi pystyä varsin koviinkin suorituksiin. Veteen piirrettyihin viivoihin oikeudenhaltijoiden on kuitenkin vaikea vedota.
Yleiskäyttöisen tekoälyn käytännesäännöissä on tietysti tekijänoikeusluvun lisäksi monta muutakin yhteiskunnallisesti merkittävää osiota. Kun puhutaan tekoälyn vastuullisesta käyttöönotosta Euroopassa, on ehkä lupa toivoa, että vastuullisuudessa liikutaan yleisesti hiukan korkeammalla kunnianhimotasolla kuin miltä sääntöpaperin tekijänoikeusluku nyt näyttää.
