Tekijänoikeusneuvosto julkaisi marraskuun alkajaisiksi ratkaisunsa vuosi sitten paljon puhuttaneeseen tapaukseen populaaritietokirjan lainauksista. Neuvosto päätyi (pdf) tekijänoikeuslain tulkinnassaan siihen, etteivät Suomen historian jännien naisten lainaukset olleet hyvän tavan mukaisia.
Tekijänoikeusneuvosto avustaa opetus- ja kulttuuriministeriötä tekijänoikeutta koskevien asioiden käsittelyssä sekä antaa lausuntoja tekijänoikeuslain soveltamisesta. Tekijänoikeusneuvostossa ovat edustettuina keskeiset tekijänoikeuslaissa säädettyjen oikeuksien haltijat ja suojakohteiden käyttäjät. Valtioneuvosto määrää neuvoston kokoonpanon kolmeksi vuodeksi kerrallaan.
Miksi kirja sai pyyhkeet tekijänoikeusneuvostolta? Oliko sitaatit merkitty väärällä tavalla?
Tapauksessa oli kyse sitaattien merkitsemisestä, mutta ei ainoastaan siitä. Neuvosto ei katsonut myöskään muiden sitaattioikeuden ehtojen täyttyneen eli alkuperäistekstejä oli käytetty laajemmin kuin mikä sitaattioikeuden perusteella olisi ollut sallittua.
Sitaatin saa tehdä vain kulloisenkin tarkoituksen edellyttämässä laajuudessa.
Tekijänoikeudessakin pätee, että varastaa ei saa silloinkaan, kun kertoo avoimesti ja täsmällisesti, mitä varastaa ja keneltä. Sitaatin saa tehdä vain kulloisenkin tarkoituksen edellyttämässä laajuudessa. Asiat ovat kuitenkin ilmeisessä yhteydessä toisiinsa: silloin kun lainausta ei voi tunnistaa lainaukseksi, se ylittää helposti tarkoituksen edellyttämän laajuuden.
Tekijänoikeusneuvosto totesi, että kirjassa kirjoittajan oma ja lainattu teksti sulautuivat niin, ettei lukija voinut erottaa niitä toisistaan. Alkuperäisteoksista hyödynnettiin kirjassa paitsi näiden sisältämää tietoa, mikä olisi ollut sallittua, myös niiden teksteissä käytettyjä omaperäisiä ilmaisutapoja, esimerkiksi persoonallisia sanavalintoja ja luovia lauserakenteita.
Lue myös: Voiko media käyttää julkkisten somejulkaisuja jutuissaan? Näin linjaa tuore oikeuden päätös
Syyllistyttiinkö kirjassa plagiointiin, niin kuin viime vuoden syksynä usein väitettiin?
Tapausta koskevassa keskustelussa tekijänoikeus ja tieteen etiikka sekoittuivat villisti keskenään. Plagiaatti kuuluu molempien käsitteistöön, mutta kahdessa eri merkityksessä. Tekijänoikeudessa plagiaatti tarkoittaa toisen omaperäisen ilmaisumuodon kopioimista, kun taas tieteen säännöissä se on toisen hankkiman tiedon esittämistä itse hankittuna tai toisen tekemän johtopäätöksen esittämistä itse tehtynä.
Lainaukset pitää aina merkitä lainauksiksi, ja siteeraamista kannattaa yleensäkin harkita vain silloin, kun alkuperäinen ilmaisu tuo asiaan jotakin sellaista tärkeää, jota omalla ilmaisulla ei pystyttäisi saavuttamaan.
Populaarissa tietokirjallisuudessa ei ole pakko noudattaa tieteen sääntöjä. Siihen, olisiko kirja ollut tieteen sääntöjen mukaan arvioituna plagiaatti, tekijänoikeusneuvosto ei myöskään ottanut kantaa. Tekijänoikeuslain edellyttämän hyvän tavan mukaisia kirjan lainaukset eivät sen sijaan neuvoston mukaan olleet, eli tarkastelemiltaan osin se piti kirjaa tekijänoikeudellisesti plagiaattina, vaikkei sanaa ratkaisussa suoraan käyttänytkään.
Mitä journalistit voivat tapauksesta oppia? Eroavatko tietokirjallisuuden ja journalistisen jutun siteeraussäännöt jotenkin toisistaan?
Kaikki julkaisukontekstit eroavat jossakin määrin toisistaan, ja konteksti on aina osa sitaattioikeuden arviointia. Asiatekstin siteeraaminen toisessa asiatekstissä on kuitenkin tavallista useissa aikakausmedioissakin, ja muutaman ohjeen tuoreesta ratkaisusta voi siten löytää journalismiinkin.
Tekstiä ei ensinnäkään koskaan kannata tehdä muokkaamalla jonkun muun pohjatekstiä, vaan aloittaa uudet lauseet tyhjästä. Tällöin valmiiseen tekstiin ei ainakaan voi jäädä mitään vahingossa plagioitua. Lainaukset pitää aina merkitä lainauksiksi, ja siteeraamista kannattaa yleensäkin harkita vain silloin, kun alkuperäinen ilmaisu tuo asiaan jotakin sellaista tärkeää, jota omalla ilmaisulla ei pystyttäisi saavuttamaan. Tällöinkin omalla ja lainatulla täytyy olla selvä keskinäinen yhteys eli omilla ajatuksilla täytyy tavalla tai toisella kommentoida lainattua ajatusta. Se, että joku on jo ilmaissut ajatuksen osuvasti tai kauniisti, ei yleensä ole vielä riittävä syy kopioida samaa ilmausta omaan tekstiin.
Kuinka paljon on tarkoituksen edellyttämä laajuus?
Lainauksen pituutta pitää arvioida sekä suhteessa alkuperäisteoksen koko pituuteen että suhteessa uuden kontekstin pituuteen. Esimerkiksi lyhyttä runoa kokonaisena ei yleensä saa siteerata, vaikka sitaattikin tietysti jäisi tällöin lyhyeksi. Sitaatit eivät myöskään saa olla uuden teoksen pääasiallinen sisältö, vaan niiden avulla täytyy saada aikaan riittävästi uutta ja omaa. Pääsääntöisesti omaa pitää olla reilusti enemmän kuin lainattua.
Se, että joku on jo ilmaissut ajatuksen osuvasti tai kauniisti, ei yleensä ole vielä riittävä syy kopioida samaa ilmausta omaan tekstiin.
Asiatekstin siteeraamisessa pituus riveinä, sanoina tai merkkeinä ei kuitenkaan yksinään ole ratkaisevaa, vaan tärkeää on myös ilmaistujen ajatusten paino. Jos oikeasti tarvitaan pitkä lainaus perustelemaan, että tekijän oma ja uusi mutta lyhyesti ilmaistu väite on oikea, omaa osuutta selvästi pitempikin lainaus on sallittu.
Eikö asioita siis saa toistaa sellaisenaan? Eikö journalismissa päinvastoin pitäisi yrittää tallentaa lähteet mahdollisimman tarkasti, oikeine sanamuotoineenkin?
Sitaattisäännöt koskevat vain teosten lainaamista, eivätkä esimerkiksi haastattelulausumat tyypillisesti ole teoksia. Sama pätee, vaikka haastattelulausumia myöhemmin lainataan haastattelusta toiseen.
Tilanteissa, joissa tekstilähteen tarkalla sanamuodolla on selostettavan asian kannalta todella merkitystä, yleensä myös sitaattioikeuden ehdot helpommin täyttyvät. Vastaavalla tavalla kuin hyvästä haastattelusta käy ilmi, mikä on haastatellun sanomaa ja mikä kirjoittajan omaa päätelmää, hyvästä asiatekstin sitaatista myös käy ilmi, mitkä ilmaisumuodot ovat suoraan lainatusta asiatekstistä ja mitkä peräisin kirjoittajalta itseltään.
Sitaatin pitää erottua sitaatiksi, ja sen pitää olla kontekstissa, joka perustelee sitaatin tarpeelliseksi. Lisäksi pitää vielä kertoa, keneltä sitaatti on lainattu.
Lähdeluettelossa ei kuitenkaan riitä pelkän julkaisun mainitseminen, vaan tärkeää on mainita aina myös tekijä eli tekstin kirjoittaja.
Mitä tekijänoikeusneuvosto sanoi lähteiden merkitsemistavasta? Eikö lähdeluettelo lopussa enää riitä? Pitääkö kaikkiin sivuihin nyt ympätä alaviitteitä?
Lähteet voi edelleen sijoittaa yhtä hyvin loppuunkin, kunhan tekstistä tavalla tai toisella ilmenee, mitkä tekstin osat ovat sitaatteja ja keneltä.
Lähdeluettelossa ei kuitenkaan riitä pelkän julkaisun mainitseminen, vaan tärkeää on mainita aina myös tekijä eli tekstin kirjoittaja. Lähdeluettelon tarkoitus on paitsi auttaa löytämään alkuperäisteksti, myös toteuttaa tekijänoikeuslaissa säädetty tekijän oikeus tulla mainituksi teoksensa yhteydessä.
Mitä jos kuitenkin tekee virheen ja jutun pohjaksi kopioitu pätkä lähdetekstiä päätyy vahingossa lopulliseen juttuun?
Verkkojutuissa korjaus on mahdollinen ja korjausmahdollisuudet kannattaa käyttää tekijänoikeudellisistakin syistä. Painetun jutun tapauksessa oikaisukin saattaa tulla kysymykseen. Monesti kyse on ennen kaikkea niin sanotuista moraalisista oikeuksista, joiden näkökulmasta tekijän nostaminen näkyvästi esiin myöhemminkin voi olla tarkoituksenmukaista.
Tekoälyyn verrattuna ihmisen vahvuus toisaalta onkin juuri se, että ihminen osaa ajatella.
Miten tekoäly pärjää sitaattisääntöjen kanssa?
Pelottavankin hyvin. Nimenomaan lähdetekstien perusteellinen sekoittaminen on yksi tekoälyn selvistä vahvuuksista. Vaikka tekoäly nimenomaan aloittaa prosessinsa plagioimalla eikä puhtaalta pöydältä, se yleensä pystyy ravistelemaan ulos kaikki lähteidensä omaperäiset ilmaisumuodot, jolloin lopputulos ei enää tekijänoikeusmielessä ole plagiaatti.
Ihmisen sen sijaan on parempi kirjoittaa lauseensa itse. Tekoälyyn verrattuna ihmisen vahvuus toisaalta onkin juuri se, että ihminen osaa ajatella.
Lue myös: Näkökulma: Onko tekijänoikeus tekoälynkestävä?
Kysymyksiin vastasi Aikakausmedian johtaja Mikko Hoikka. Hän on koulutukseltaan oikeustieteen tohtori ja erikoistunut sananvapaus- ja tekijänoikeuskysymyksiin. Mikko vastaa Aikakausmediassa edunvalvonnasta ja jäsenten oikeudellisesta neuvonnasta.
Onko mielessäsi aihe, josta haluaisit lukea Aikakausmedian sivuilta? Kerro meille!
