Maailmalla on paljon muutakin kuin valtamediassa nähtävää sotaa, luonnontuhoja ja poliittista vallanpeliä. Uutiset nostavat toistuvasti esille maita, joita leimaa vuosikymmenten sekasorto ja epävakaus. Maailman Kuvalehti menee näiden ilmiöiden taakse, arjen keskelle, ihmisten luo eri kulttuureihin ja kertoo, mistä ihmiset unelmoivat ja haaveilevat.
– Huolimatta valtion poliittisesta tilanteesta tai sodasta, näissä maissa asuu ihmisiä, joilla on myös toiveita, haaveita ja unelmia. Arjen ja ihmisten kautta voimme tuoda maailmaa lähemmäs, kuvailee lehden päätoimittaja Anni Valtonen.
Kun puhutaan Maailman Kuvalehdestä, pitää puhua arvoista. Lehden taustalla jyllää ajatus siitä, että oikeudenmukainen maailma kuuluu ihan kaikille. Maailmaa voi muuttaa ja lehteä lukeva ajatteleva aktiivinen maailmankansalainen on valmis muutokseen. Aiheiden kirjo on laaja – juttukenttänä toimii koko maailma.
– Emme enää erottele lehden sisällössä maailmaa teknisesti rikkaaseen pohjoiseen ja köyhään etelään. Kahtiajako on poistunut: olemme kaikki samaa maailmaa, Valtonen luonnehtii.
Myös Suomen ihmisoikeuskysymykset ja vähemmistöt näkyvät lehden jutuissa yhä enemmän. Maailman Kuvalehti antaa äänen niille, joilla ääntä ei ole.
Videolla Maailman Kuvalehden päätoimittaja Anni Valtonen kertoo, mikä on lehden rooli suomalaisessa mediakentässä.
Taustalla kansalaisjärjestöt
Fingo on 300 kansalaisjärjestön kattojärjestö, joka julkaisee Maailman Kuvalehteä. Päätoimittaja kuvailee Maailman Kuvalehteä riippumattomaksi journalistiseksi tuotteeksi. Kehitysjärjestöt näkyvät lehden sivuilla palstoilla ja asiantuntijuutena, mutta myös lehden isommissa arvoissa: ihmisoikeuksissa, ympäristöasioissa, kehityspolitiikassa.
1985 syntyi Kumppani-lehti, joka on Maailman Kuvalehden ensimmäinen versio. Lehti oli aluksi selvästi järjestölehti ja siinä kannustettiin ihmisiä lähtemään kehitysjoukkoihin muun muassa Afrikan maihin ja Väli-Amerikkaan. 2000-luvun puolella lehti irtautui järjestölehden identiteetistä ja siitä tuli moneen kertaan palkittu yleisölehti nimeltä Maailman Kuvalehti.
Maailman Kuvalehden sisällössä tuodaan esiin toivoa: maailma ei ole valmis ja sitä voi vielä muuttaa.
Nykyistä lehteä lukevat tiedostavat maailmankansalaiset, lähinnä koulutetut kaupunkilaisnaiset, mutta lehteä ahmitaan myös lapsiperheissä. Lukija on usein ihminen, joka on valmis muuttamaan kulutustaan, on huolissaan ilmastonmuutoksesta ja häntä huolettaa eriarvoisuus maailmassa. Päätoimittajan mukaan Maailman Kuvalehteä luetaan tarkkaan ja se herättää usein hyvää keskustelua. Noin 2,5 ihmistä lukee yhtä lehteä.
– Lehti myös vastaa maailmannälkään ja kaukokaipuuseen, kuvailee Valtonen.
Maailman Kuvalehden verkkoversiota ollaan jatkokehittämässä.
– Uskomme, että lehdellä on paljon annettavaa myös muille kuin nykyiselle ydinkohderyhmälle.
Ei uhreja, vaan aktiivisia ihmisiä
Maailman Kuvalehti panostaa visuaalisuuteen – rima on korkealla kuvissa ja visuaalisessa ilmeessä. Monesti toimitus saa juttutarjouksia, joissa kuvat kertovat puolet tarinasta. Lehden kuvissa ihmiset näytetään aktiivisina ja varainkeruuta tekeville hyväntekeväisyysjärjestöille tyypillistä kuvamaailmaa vältetään.
– Emme halua lehteen kuvia, jossa ihmiset näyttävät siltä, että tuo tarvitsee apua. Haluamme näyttää heidät aktiivisina ihmisinä, oman elämänsä subjekteina. Lehti on iso ikkuna maailmaan.
Kansiin satsataan. Joskus kansikuva löytyy hyvän reportaasin kuvista, toisinaan se kuvataan erikseen. Lehden visuaalisuutta uusitaan tulevana syksynä ja kuville annetaan entistä suurempi rooli. Jatkossa kuvat saavat loistaa vielä enemmän.
Pyrimme kaikilla journalistisilla valinnoilla edistämään sitä, että eriarvoisuus vähenisi tästä maailmasta.
Maailman Kuvalehteä tekee pieni toimitus Suomessa. Suurin osa jutuista tulee suoraan maailmalta suomalaisilta ja ulkolaisilta toimittajilta ja valokuvaajilta. Maailman Kuvalehdessä on nähty arvostettujen suomalaisten valokuvaajien kuvia. Lehteen ovat kuvanneet muun muassa Touko Hujanen, Laura Oja, Meeri Koutaniemi, Sakari Viika, Eeva Anundi, Liisa Takala ja Saara Mansikkamäki.
Maailman Kuvalehti voitti vuoden 2019 Editkilpailun parhaan kuvareportaasin palkinnon. Surffaten kohti tasa-arvoa -kuvareportaasin kuvasi valokuvaaja Giovanni Astorino.
– Tämän lehden tekeminen myös muuttaa usein tapaa, jolla näkee maailman. On eri kirjoittaa juttua Suomesta käsin, kuin elää paikan päällä ja tarkastella asiaa sieltä. Siinäkin on eroa, onko matkustellut maailmalla vai rakentanut arkensa johonkin toiseen maahan.
Myös päätoimittaja Anni Valtonen on asunut pitkään ulkomailla, muun muassa Kolumbiassa. Hän näki, miten suomalainen media kirjoitti aikoinaan sisällissodasta hänelle rakkaassa maassa, mutta kulma oli lähes aina yksipuolinen.
– Harva teki juttuja siitä, että miten sota näkyy tai miten se vaikutti maahan ja sen ihmisiin.
Maailman Kuvalehdessä tarinat hyvän ja pahan taisteluista ovat luettuja. Ihmisen taistelu esimerkiksi omista maaoikeuksistaan toisella puolella maailmaa on takuuvarma hittijuttu.
Toimittajaverkostojen karttuessa myös juttuja tarjotaan enemmän. Eräs lehden jutuista oli kanadalainen kuvareportaasi, jossa kerrottiin, miten Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen naisia on kohdeltu julmasti kolonialismin ajoilta asti. Reportaasi oli ennen kaikkea hyvä tarina ja niitä lehdessä halutaan kertoa.
Maailman Kuvalehden sisällössä tuodaan esiin toivoa: maailma ei ole valmis ja sitä voi vielä muuttaa.
