Kunnianloukkaussäännöt olivat joulun lomaviikkoina vahvasti esillä mediassa. Keskustelun käynnisti eduskunnan puhemies ja presidenttiehdokas Jussi Halla-aho tekemällään kahdella rikosilmoituksella. Molemmat koskivat somepalvelu X:n viestiketjua, joka alkoi kommentilla Halla-ahon puheesta Ukrainan parlamentissa ja jossa kaksi keskustelijoista huomautti tämän olevan fasisti. Juuri nimittely fasistiksi on julkisuudessa olleiden tietojen mukaan molempien rikosilmoitusten perusteena.
Miten kunniaa loukataan?
Kunnianloukkaus on rikos, johon voi syyllistyä joko 1) esittämällä toisesta valheita tai 2) halventamalla tätä muuten tavalla, joka on omiaan aiheuttamaan tälle vahinkoa, kärsimystä tai halveksuntaa.
Se, onko viestissä esitetty väite totta vai ei, on yksi osa arviointia, mutta myös paikkansa pitävillä väitteillä voi syyllistyä kunnianloukkaukseen. Kaikki huomautukset eivät ole sallittuja kaikissa konteksteissa eli asiayhteyksissä. Lisäksi punnintaan vaikuttaa kulloisenkin kohteen asema yhteiskunnassa. Olemalla mukana politiikassa ja päätöksenteossa joutuu hyväksymään ankarampaa ja kovasanaisempaa kritiikkiä.
Selviääkö oikeusjutun myötä, onko Halla-aho fasisti vai ei?
Moni tuntuisi odottavan vastausta tähän, tai ainakin vastausta siihen, saako Halla-ahoa tai tämän kannattajia jatkossa kutsua fasisteiksi. Julkisuudessa on esitetty villejä arvauksia siitäkin, mihin oikeusjutun eri lopputulokset johtaisivat. Asiasta kirjoitti muun muassa Helsingin Sanomat pääkirjoituksessaan. Vapauttavan tuomion on arveltu voivan ikään kuin vahvistaa puhemiehen fasistiksi, kun taas sakkotuomion ennustetaan synnyttävän tulvan rikosilmoituksia esimerkiksi kommunisteiksi ja punikeiksi somessa nimitellyiltä.
Väitteiden valheellisuus jää todennäköisesti näyttämättä siis siinäkin tapauksessa, ettei oikeus pidä Halla-ahoa fasistina.
Näiden vastauksien odottelijat joutuvat pettymään kahdestakin syystä. Ensinnäkin oikeus tulee arvioimaan vain sitä, oliko fasistiksi kutsuminen nimenomaan tarkastellussa kahdessa tilanteessa ja nimenomaan näissä käsillä olleissa asiayhteyksissä sallittua, eikä vastaus tule olemaan helposti yleistettävissä muihin konteksteihin. Toiseksi lukuisissa eri asiayhteyksissä on ilman muuta sallittua esimerkiksi liioittelevassa tai poleemisessa tyylissä kutsua fasisteiksi niitäkin, jotka eivät minkään kohtuullisen määritelmän perusteella sellaisia ole.
Väitteiden valheellisuus jää todennäköisesti näyttämättä siis siinäkin tapauksessa, ettei oikeus pidä Halla-ahoa fasistina. Vaikeampi on kysymys mahdollisesta muusta halventamisesta.
Millaisessa asiayhteydessä voi kutsua fasistiksi ja ketä?
Fasismi ei sinänsä ole sen helpompi tai vaikeampi määriteltävä kuin moni muukaan poliittinen aatesuunta. Tarkka määritelmä ei kuitenkaan ole kunnianloukkauspykälän tulkitsemiseksi edes tarpeen. Kun kyse on poliittisesta keskustelusta ja poliittisten toimien tai kannanottojen arvostelusta, myös leimakirveet ovat lähtökohtaisesti legitiimejä ilmaisuvälineitä. Myös yhden ja saman kannanoton seurauksena voi joskus tulla kutsutuksi sekä fasistiksi että kommunistiksi.
Takinkäännöt ovat aina kiinnostavia, mutta oikeudellisesti tällä ei tässä asiassa juuri ole merkitystä.
Poliittisten näkemysten rinnastaminen entuudestaan tunnettuihin aatesuuntiin – silloinkin kun näitä ei voida kovin tarkkaan määritellä ja silloinkin kun vertailu on selvää liioittelua – on luonnollinen osa yhteiskunnallista debattia. Näin kuitenkin vain silloin, kun ilmaisulle on olemassa riittävä asiayhteys eli myös puheet ismistä ja kohteen nimittely istiksi kiinnittyvät riittävässä määrin keskusteluun tämän poliittisesta toiminnasta. Kokonaan asiayhteyden ulkopuolella nimiteltäessä tarkoitukseksi voi jäädä pelkkä halventaminen, jolloin riski syyllistyä kunnianloukkaukseen kasvaa.
Täyttyikö Halla-ahon tapauksissa asiayhteyden vaatimus?
Juuri tätä poliisi, ja mikäli asia etenee, myös syyttäjä ja tuomioistuimet joutunevat pohtimaan.
Somepalvelu X:ssä hankalaa on, että sama viesti voi kerralla liittyä useaan eri kontekstiin, joista ehkä osassa on perusteltua nostaa esiin väitteitä poliitikon edustamista aatesuunnista ja osassa ei. Yksi konteksti lienee ainakin viestiketju, johon vastauksia julkaistaan, mutta ei välttämättä ainut. Esimerkiksi yhden kirjoittajan X-viestit voivat liittyä toisiinsa niin, että nämä muodostavat tämän seuraajille tarkoitetun viestikokonaisuuden, joka voi myös toimia liityntänä kontekstiin.
Mikä merkitys asiassa on sillä, että Halla-aho on aikaisemmin kertonut, ettei tekisi rikosilmoituksia fasistiksi kutsumisesta?
Takinkäännöt ovat aina kiinnostavia, mutta oikeudellisesti tällä ei tässä asiassa juuri ole merkitystä. Jokainen on vapaa harkitsemaan omaa puuttumiskynnystään uudestaan. Halla-aho myös väittämänsä mukaisesti todella vaikuttaa lisänneen ”rajattoman” eli mahdollisimman laajan sananvapauden kannatusta sillä, ettei enää itse tekojensa perusteella näytäkään kannattavan sitä. Ja sananvapauden lisääntyvä kannatus on tietysti hyvin tervetullutta.
Sanoja listaamalla ei päästä pitkälle eikä kiellettyjä sanoja ole olemassa sen enempää kuin absoluuttisesti sallittujakaan.
Edes se, että Halla-aho kertoo Ylen haastattelussa haluavansa ennemminkin testata asiaa tai selvittävänsä sananvapauden rajoja kuin kokeneensa viestien perusteella vahinkoa, kärsimystä tai halveksuntaa, ei ole ratkaisevaa. Oikeus pohtii, olivatko teot objektiivisesti arvioiden omiaan aiheuttamaan tällaisia seurauksia. Hyvä esimerkki tästä on korkeimman oikeuden ratkaisu elämäkertakirjasta Pääministerin morsian, jossa asianomistaja niin ikään kertoi selvittävänsä oikeudellisia rajoja eikä henkilökohtaisesti tuntevansa itseään loukatuksi. Lue lisää ratkaisusta korkeimman oikeuden sivuilta.
Kannattaisiko rikosilmoituksilta suojautua välttelemällä kiellettyjä sanoja? Koskevatko samat säännöt aikakausmedioita ja somealustoja?
Sanoja listaamalla ei päästä pitkälle eikä kiellettyjä sanoja ole olemassa sen enempää kuin absoluuttisesti sallittujakaan. Kunnianloukkaussääntöjen soveltamisessa samoin kuin sananvapauskysymyksissä yleisemminkin kyse on siitä, mitä sanotaan, eikä siitä, mitä sanoja sen sanomiseksi käytetään. Ja sen lisäksi tietysti myös edellä useaan kertaan mainitusta asiayhteydestä. Hyvä neuvo voisi sen sijaan olla riskialttiiden ilmauksien mahdollisimman tiukka pitäminen oikeissa asiayhteyksissään.
Mediat ja somejulkaisut ovat kunnianloukkaussäännöissä lähtökohtaisesti samalla viivalla.
Mediat ja somejulkaisut ovat kunnianloukkaussäännöissä lähtökohtaisesti samalla viivalla. Tämän korkein oikeus vahvisti kaksi vuotta sitten kumotessaan kirjailija ja toimittaja Johanna Vehkoon someviestejä koskevat kunnianloukkaussyytteet. Lehtiartikkelissa asiayhteys käytävään yhteiskunnalliseen keskusteluun on toisaalta monesti helpommin todennettavissa kuin yksittäisessä someviestissä. Viime kädessä artikkelissa voi mahtua luomaan myös kokonaisen uuden kontekstin.
Pitäisikö kunnianloukkauspykälää uudistaa?
Pitäisi. Kunnianloukkauksissa on tyypillisesti kyse varsin vähämerkityksistä rikoksista ja siksi myös matalista sakko- ja korvaussummista, eivätkä nämä ole missään järkevässä suhteessa oikeudenkäyntikuluihin tai poliisin tutkintaresursseihin.
Rikosoikeuden professori Sakari Melander esittää STT:n haastattelussa monta hyvää ajatusta tähän. Nykyinen muun halventamisen käsite on ehkä tosiaan turhan lavea, ja rikosoikeutta voisi olla järkevää suunnata ennemminkin torjumaan järjestelmällistä vainoamista kuin somen informaatiotulvan yksittäisiä solvauksia. Lue lisää MTV:n jutusta.
Suomessa on sitkeästi pidetty kunnianloukkaus rikos- eikä siviiliasiana, millä on myös joitakin hyviä puolia. Toisaalta linjaus johtaa myös esimerkiksi siihen, ettei pian valmistuva siviilioikeuteen rajattu EU:n SLAPP-direktiivi tule kunnianloukkausten osalta muuttamaan tilannetta mitenkään.
Vaikka sananvapaus on äärimmäisen tärkeä oikeusvaltion elementti, monet sananvapauden rajat ylittävät virheet ovat vähäisiä pikkurikoksia. Sellaisina niitä olisi kyettävä entistä sujuvammin myös käsittelemään.
Kuva: Anniina Nissinen
Kysymyksiin vastasi Aikakausmedian johtaja Mikko Hoikka. Hän on koulutukseltaan oikeustieteen tohtori ja erikoistunut sananvapaus- ja tekijänoikeuskysymyksiin. Mikko vastaa Aikakausmediassa edunvalvonnasta ja jäsenten oikeudellisesta neuvonnasta.
